beyond contemporary

Surffarin tenttipäivä

2011-05-21T11:29:00.000+03:00

Ylitin eilen itseni tarinankerronnan saralla kevään toiseksi viimeisessä tentissä. (Vihoviimeinen on puolentoista viikon kuluttua, ja siinä ei satuilulla pitkälle pötkitä nimimerkillä tuotantotalous vie järjen.) Koska tarinaa ei ihan neljäksi tunniksi piisannut, kotimatkaan jäi mukavasti ylimääräistä aikaa. Harhailin Stokkan kosmetiikkaosastolla ja hipelöin värikkäitä luomivärejä ilman ostoaikeita, mutten ehtinyt lähteä livohkaan kun iloinen myyjä jo istutti tuolille peilin eteen.

Turkoosi luomiväri sai aikaan välittömän wohou-fiiliksen - kesä, tyrskyt ja aurinko! Tykkään vallan vietävästi. Päivän päätteeksi muu meikki valui jo ties missä, mutta luomet näyttivät erittäin mallikelpoisilta. Vielä kun laittaa toisen kerroksen ripsaria ja kunnon rajauksen jolla peittää valvomisesta punaiset silmät niin hyvä tulee.

MAC oli aivan uusi tuttavuus enkä tajua miksen ole sitä ennen keksinyt. Kaikki ympäristö-, eläin- ja allergiakysymykset ovat viimeisen päälle hoidossa ja hinta-laatusuhde suhteellisen täydellinen. Ammattilaisen mahtavat vinkit tumpelolle arkajalalle tulivat myös kaupan päälle. Turkoosin (Shimmermoss Veluxe Pearl) värin lisäksi ostin ruskean (Mulch Velvet) varjostukseen ja luomilleni erittäin olennaisen pohjustusvoiteen (Soft Ochre) joka pitää värit pois luomivaosta. Myyjä varoitti että saattaa koukuttaa, tunnen koukun jo nyt!

Hääjuhlien toukotyöt

2011-05-18T23:05:00.000+03:00

Mitä enemmän selaa häälehtiä sitä suuremmat hikikarpalot puskevat otsalle. Teemat, väripaletti, tuhat erilaista ohjelmanumeroa ja askarreltavaa vuoden tarpeiksi. Huh. Ja vaikka miten yrittäisi fokusoitua vain olennaiseen eli 1) ihana juhlapaikka 2) loistava ruoka ja 3) ihmiset, järkkäämistä riittää loputtomiin. Toistaiseksi hallussa ovat kohdat 1 ja 2 (joskin juomat pitää vielä maistella ja hommata) ja kohta kolmekin on kiitettävällä mallilla (luulisin). Naimakauppoja juhlistetaan elokuisessa illassa meren rannalla italialaisten herkkujen äärellä - alkuperäisten haaveiden mukaisesti.

Toukokuun tehtävälistalla nököttää todennäköisesti enemmän kuin siltä siltä pystytään ruksimaan pois (ottaen huomioon että kuu on jo puolivälissä). Pappi on siitä pakollisimmasta päästä, hyvänä kakkosena kutsujen suunnittelu. Ensimmäisen yritän nakittaa miehen hoidettavaksi, jälkimmäinen on kokonaan minun hommiani. Ajatustyö vie 70% ja toteuttaminen 30%, joten käytännössä sekin homma on hanskassa. Yllättävää tai ei, teksti tulee mustalla valkoiselle pohjalle.

Toukokuulle on tungettu myös hääkakkukonsultaatio ja kuvaajan varaaminen. Kakku on semihelppo jos vain luottoleipurin kalenterissa on tilaa ja sama koskee kuvaajaa.

Puvun ompelu on uhkarohkeasti budjetoitu vasta heinäkuulle, mutta malli saisi vähitellen alkaa kristallisoitua suunnittelupöydälle. Toistaiseksi yhtään "omalta" tuntuvaa mekkoa ei lehtien sivuilta ole löytynyt inspiraation lähteeksi. Miehellä on helppoa: vintage-frakki odottaa valmiina kaapissa. Mitään kovin arkista rimpulaa ei siis parane ommella!

Kuvat Vogue UK May 2011

Ihanaa ihanaa!

2011-05-16T22:09:00.000+03:00

Kiekkohullu kansa on saanut makeaa koko rahan edestä ja kaikki ylisanat Leijonista on jo käytetty. Jos koskaan harmittaisi ettei nykyinen elämä sisällä spontaania juhlintaa tai pubissa rallattelua, se olisi nyt. Virallinen kisakatsomo eli kotisohva pärjäsi kyllä yllättävän hyvin - fiilareissa hytkytään vieläkin.

Onneksi ei myöskään tarvitse miettiä miten täyttäisi kisojen jälkeisen tyhjiön. Hääjärjestelyt laahaavat perässä aikatauluistaan vaikka näpersin hienon "wedding planner" -nimisen Excel-häkkyrän hommaa siivittämään. Mutta siitä lisää mahdollisesti huomenna, tänään 6-1 kuormittaa vielä aivan liikaa ajatustoimintaa!

Liikenteessä tänään farkut ja popot TopShop :: paidanhelma Zara :: takki Cristelle & Co :: veska Asos :: huivi 2nd hand

Maitokahvista silkkiä

2011-05-15T16:58:00.000+03:00

Sain pitkästä aikaa ompelimossa aikaiseksi silkkaa hasardia testatessani uudenlaista tukikangasta tekeillä olevaan kevättakkiin. Pehmoinen pellava muuttui kuin tärkätyksi, joten purkuhommia on tiedossa sillä saralla. Koska ompelun ideana on vaatteen kursiminen kasaan eikä suinkaan käänteinen toimenpide, tungin takinraadon ongelmapinoon ja väsäsin turhaantumisen estämiseksi yksinkertaisen silkkitopin. Prototyyppi onnistui niin loistavasti, että samalla idealla on työn alla valkoinen silkkimekko.

Malliin inspiroi Celinen kevätmallisto, ohueen nahkanyöriin vyönä Acne. Himmeästi hohtava muotitalon (Armani tai joku) silkki on niin kaunis materiaali, että se pääsee parhaiten oikeuksiinsa äärimmäisen simppelissä leikkauksessa. Jippona ovat sivusaumat - kahteen kertaan taitetut saumat on ommeltu oikealle puolelle ja alhaalle on jätetty kymmenen sentin halkiot. Kaavoja ei tarvitse lainkaan kun ompelee suoraan päällensä. Yhdistetään kesällä valkoisiin purjelahkeisiin tai minisortseihin sekä isoihin aurinkolaseihin!

Toiveesta tukanlaittoa

2011-05-14T19:57:00.000+03:00

Ooh, Blogger toimii jälleen. Tässä vihdoin tarinaa hiuksista: näin syntyy tavallinen tukka eli arkikampaus. Ja arkimeikkikin siinä sivussa. Hiuslaatuni on keskivahva, silkkinen, kihartuva ja sitä on paljon. Ja se on värjätty useilla vaalean sävyillä tuhkanvaaleasta tummanvaaleaan, violettiakin seasta löytyy. En ole ehtinyt aikoihin kampaajalle, joten malli on mitä on.

Katastrofi on takuuvarma jollei käytössä ole kelvollista shampoota! Hoitoainekaan ei pelasta, jos kuontalon on mennyt pesemään hotellin body&hair -saippualla. Kun kampaajasta ja värjäyksestä on aikaa, hiuksen vaalea väri pysyy kirkkaana ja karvan pinta sileänä Tigin Dumb Blondella. Hoitoaineeksi valkkaan tuuheuttavaa Tigin Superstaria, jota tungen hiuksen tyveen. Jos päivän tukkakunto on huono, latvat saavat lisäksi jotain hoitavampaa (Dumb Blondea, Bonacuren hoitonaamio, L'Orealin Absolut Repair jne). Tukka pyyhkeeseen, nassuun kosteusvoide ja kaffeelle.

Kahvin jälkeen (monta kuppia ja hesari) pää on kuivunut sopivaksi muotoilutuotteille. Yksi tekee kaiken -tuotteeni on Tigin Superstar-suihke, jota en käytä säästeliäästi. Paksu pehko kaipaa volyymia tosin vain tyveen, jakaus jakaukselta. Tahma saa jäädä sekunniksi kuivumaan, siinä välissä ehtii sutia Joe Blascon kasvoihin.

Seuraavaksi tukka möyhennetään perusteellisesti haroen molemmilla käsillä ja kymmenellä sormella juurakkoa. Moshaaminen sallittua ja jopa suositeltavaa aina välillä. Kun olkapäät puutuvat, on aika siirtyä loppumeikin väsäämiseen: hätäiset Diorin ripsari, Lancomen kajal, Guerlainin Terracotta ja jos osuu meikkipussista käteen Joe Blascon huultenrajauskynä + huulirasva.

Se on siinä. Sopii mihin tahansa niin kauan kuin viihtyy surffilookissa.

Välillä resuinen olemus ja moppitukka alkaa ärsyttää, joten jos ylimääräinen kymmenen minuuttia siunaantuu, lykkään ghd:n lämpenemään. Hius ei tunnista käyttääkö ghd:n omia suojasuihkeita vai Wellan tuotteita - pääasia että jotain lämpösuojaa vaikka laite hellävarainen onkin. Pikainen hiuksien silotus tapahtuu vetelemällä kevyesti tyvestä latvaan viiden sentin kaistaleita. Luonnonkihara antautuu välittömästi ja pysyy poissa seuraavaan pesuun asti.

Kevyt lakkakerros kaikkialle (myös juureen 5-piikkisen avulla) varmistaa sen ettei tukka hivuttaudu silmille kuten se luonnollisesti halajaisi. Tigin Hard Head ei ole paras vaihtoehto tähän kampaukseen, mutta ajaa asiansa kunhan ei vahingossa suhauta liikaa.

Eikä sitten muuta kuin jännäämään Suomen viisuvoittoa ja kiekkokultaa!

Kadonnut Bermudan kolmioon

2011-05-11T23:09:00.000+03:00

Tuhannen päällekkäistä elämää suurempaa projektia blokkaa älyttömän tehokkaasti minkään sortin koherenssin yhden aiheen käsittelyyn tähtäävältä toiminnalta. (Päivän uusi kuuma peruna on nimeltään salaojien kaivuu, urgh.) (Niin ja oikeasti katselen vain lätkää kaiket illat mutten vain kehtaa tunnustaa.) Muutenkin olen sitä mieltä että ihan normiolosuhteissakin 24 tuntia per vuorokausi on hippasen liian vähän. Univelkojen takaisinmaksu kolkuttelee jo ovella, aloitin urakan tänään huomaamattani päikkäreillä rantatamineissa takapihalla (kotiäitiyden ehdottomia luontoisetuja kesäaikaan!)

UFFiin sain viikonloppuna siivottua kuusi isoa muovikassillista kamaa, mutta päivän asu ei pussiin päätynyt. Pariisista kolme vuotta sitten ostettu sortsihaalari on edelleen ajankohtainen ja asiallisen rento lomailuun Bermudan kolmiossa (Plantagen - Bauhaus - K-Rauta) ja kehtaa siinä ruokakaupassakin vierailla. Tennareitten kera haalarivaate istuu mukavasti myös hiekkalaatikon reunalla, joten tulin juuri siihen tulokseen, että vaate on niin loistava, että tarvitsen samanlaisen mustana. Vähän lyhkäsemmillä lahkeilla!

Haarniska Promod :: nahkaveska Asos :: koru Thaimaasta

Mutsi on kiva

2011-05-09T14:34:00.000+03:00

Miten vastaisin kysymykseen "miten äitiys on muuttanut minua"? Vastaisin että kokonaan. Äitiys on parasta mitä on koskaan tapahtunut. Onneksi jokainen päivä on nykyään äitienpäivä. Tosin joka päivä ei saa kielen mennessään vievää suklaata ja kuningatar-juustokakkua, mutta se lienee pelkästään positiivinen juttu.

Italialaisia herkkuja, grilli kuumana takapihalla (tonnikalapihvien välissä hiiltyi myös yksi naurava nakki...), parikymmentä astetta lämmintä ja muruset ympärillä eli ruokaa ja rakkaita, mitä enempää toivoisi. Melkein pääsee unohtamaan että huomenna on veroilmoituksen viimeinen jättöpäivä - tiukka paikka ihmisheimolle nimeltä viime hetken tiristäjät!

Puusepän vaimo on muuten saanut maalatuksi toiseksi viimeisen setin keittiön kaapinovia, ja meinaa tiristää sen viimeisenkin välittömästi. Tai ainakin sitten kun MM-kiekko loppuu!

Kohtapuoleen kenkäblogi

2011-05-05T23:39:00.000+03:00

Päivän hailaitteja: leikkipuistossa keinuminen, keittiön kaapinovien maalaaminen (kestää kauemmin kuin elämä), Hesarin lukeminen auringonpaisteessa (tosin toppatakki päällä), kevättakin vuorin leikkaaminen ja TopShopin paketin saapuminen suoraan kotiovelle. Vaikka pussissa oli taas kaikkea kivaa, ensimmäisenä pitää aina sovittaa kenkiä!

Korallinpinkit korkkarit näyttävät siltä että niillä ei kävellä eteistä pidemmälle, mutta näkö pettää. Malli on supermukava ja nahka pehmoista kuin ipanan peffa. Värikkäät korkokengät ovat (uskoakseni) uupuneet totaalisesti vaatekaapista ja monta kertaa olisi kaivattu sähäköittämään jotain mustaa tai muuten vaan pliisua asua. Nyt loppui manailu. Jalkahuolto pitää tosin tilata vielä ennen kesää.

Toiset popot ovat mallia pierrot the puppet. Nekin tuntuvat ihanan pehmeiltä, kiitos nahkaisen sisuksen. Jos joku harmittaa niin se että mallista oli myös Jimmyhenkinen nudeversio ja sattumoisin juuri oikeaa kokoa oli jäljellä kello viisi kun klikkasin puuteri-ihanuudet ostoskoriin. Kello jotain keskiyöllä kun pääsin jatkamaan shoppailua viimeinenkin pari oli loppuunmyyty. No, mustia kenkiä ei voi omistaa liikaa - hyllyssä olikin tähän saakka härpäkkeellisten baltsujen kohdalla tyhjä kolo!

Päiväpeitto ja käryävät sydämet

2011-05-04T22:53:00.000+03:00

Alkuillan leffasuunnitelmat peruuntuivat, joten askartelin taas ylijäämäpaloista hyödyllistä. Ei vaan, "hyödyllinen" ei missään nimessä ole se sana joka kuvaa maalaisromanttisia turhakkeita. Vaikka ovat ne sentään söpöjä turhakkeita!

Turhakkeet pääsevät makuuhuoneeseen roikkumaan ikkunanpielissä, ovenkahvoissa ja naulakoissa. Makkari näyttää nykyään tältä:

Hitaasti hyvä tulee. Päiväpeiton hankkiminen kummitteli pari vuotta tehtävälistalla. Meille oli taannoin tuloillaan vieraita lyhyellä varoitusajalla ja vetäisin hädissäni Ikean puuvillapeitteen sohvalta sängyn päälle että näyttäisi vähän siistimmältä. Ja kas kummaa, rennon ryppyinen peite sopii juuri täydellisesti makkarin henkeen, joten se jäi sitten pysyvästi päiväpeitoksi. Lipastosta puuttuvat edelleen vetimet ja pari kattolistaa jää luultavasti uupumaan iäksi, mutta onhan se nyt aina jotain oltava kesken.

Turhakkeilla on oikeasti funktio. Niihin suihkitaan L'Occitanen huonekäryä. Ja jouluna käryävät sydämet voi ripustaa kuuseen. Ne voi myös muiluttaa lahjapakettiin ja pistää vahingon kiertämään.

Varustautuneena Suomen suveen

2011-05-03T21:02:00.000+03:00

Eli arvatenkin kumpparit jalassa! Hunter Original Wellington Boots -paketti saapui perjantaina Britteinsaarilta, yhdeksän päivää tilauksen naputtelun jälkeen. Lukijain suosituksesta päädyin Country Attireen, joka osoittautui varsin erinomaiseksi putiikiksi.

Olin jo tilaamassa kiiltäviä mustia saappaita kun huomasin mattamustat versiot ja päätin että tykkään niistä eniten. Varren pituus hirvitti pitkässä mallissa, mutta lyhyet tuntuivat sen verran töppöisiltä, että otin kaikesta huolimatta pitkät saappaat. Sentin pari saisivat olla lyhkäisemmät mutta mieluummin näissä silti tallustaa kuin turpiin ottaa. Järjettömän hyvät jalkaan, ei tee mieli riisua pois ollenkaan. Eteisen remppakuvakin tulee tässä samalla. Listoja (ja seiniä) on maalattu, hiottu, maalattu, sahattu, kitattu ja vielä vähän maalattu niin että taju on lähteä. Tuosta enää portaisiin kesällä maali pintaan ja sisalmattoa kehiin niin se on siinä!

Näihin kumppareihin tulee muuten himo. Että jos vaikka toisetkin. Pinkit!

Punaiset kengät

2011-05-02T19:34:00.000+03:00

Äiti tilasi itselleen vapuksi vaaleanpunaiset kengät, mutta niille kävi vähän samalla lailla kuin äidin tilaamalle kesäkelille - jäi tulemati. Lapsi sen sijaan pääsi karauttamaan kaupungin katuja uusilla punaisilla kiitäjillä. Mini-Converset ovat ihan ylisöpöt!

Sattuneista syistä äiti jätti myös vaaleanpunaisen vappumekon väliin. Juhannusmekoksi uudelleenristitty luomus esittelyssä tuonnempana. Lakkini on edelleen hohtavan valkoinen, koska hömelö kotsa pääsee vain harvoin jos silloinkaan vapunviettoon. Useista lämpimistä vaatekerroksista huolimatta eilinen ilmasto veti huulet siniselle ja humppamotivaation pakkaselle (selkeitä vanhuuden merkkejä!). Vaikka lapsen riemu munkkirinkilöistä, vappupalloista ja poliisiautoista lämmitti kyllä mieltä koko takatalven tarpeiksi.

Ai muuten tulihan sieltä postista perjantaina yhdet uudet jalkineet - Hunterit ja villasukat eivät olisi olleet yhtään pässimpi valinta eiliselle!

Pojan uusia kevätvetimiä Converse-tossujen lisäksi takki Zara :: pipa ja tumput POP

Äiti kursi paketin kasaan Filippa K:n trenssillä

Vappuaaton tunnelmia

2011-04-30T22:58:00.000+03:00

Pikapippalot

2011-04-28T23:52:00.000+03:00

Ehdin tänään karata maalaamosta ja poiketa kampaajani uusien tilojen avajaisissa skumpalla. Herkkujakin oli ja nyt ymmärrän kaiken sen hälinän ja kohkaamisen macaroonien ympärillä, voi juku. Vaikka kävin suihkussa ennen pileitä, takuulla perässäni leijaili hienoinen tärpätinkäry. En ole muuten ihan turha - kesäkengät (ainakin osa) löytyivät talvikenkien laatikoista!

Goodie bagista löytyi miten yllättävää tukkatuotteita. Tärkein anti juustojen ja mansikoiden lisäksi oli luonnollisesti tukkakonsultaatio. Kiva kesäletti jää saamattomuuttani haaveeksi, mutta elokuun omiin kemuihin hiukset saavat luojankiitos täyden käsittelyn. Ei sen puvunkaan niin väliä kunhan tukka on hyvin, joten päivän neuvottelujen jälkeen voin vihdoin aloittaa henkisen kesäloman!

Mekko Diesel :: housut Zara :: baltsut Rizzo :: mokkanahkatakki MTWTFSS :: lasit Prada :: veska 2nd hand

Luksusta Eurokankaasta

2011-04-27T23:20:00.000+03:00

Jos teen lähiaikoina henkilökohtaisen konkurssin, syytän siitä keskustan Eurokangasta. Normitoimintana risteilen ympäri puotia ja pällistelen näreissäni kangasrullia koska mitään fantsua ei kerta kaikkiaan löydy, ja lopulta poistun kaupasta tyhjin käsin. Tai ostan jotain mustaa varastoon. No nyt sitten joka loota ja pakka nitisee liitoksistaan herkkuakin herkumpia silkkejä ja kreppejä. Muotitalojen kokoelmia. Karkkivärejä ja ihania valkoisia. Painotinko jo sanaa silkki. Viimeinen niitti kukkaron hautaamiseen on silkkien pakkaaminen ylellisesti mustaan paperikassiin (olen takuulla keskeisintä kohderyhmää!).

Eurokankaassa onkin sopivaa hengailla useita tunteja Eurokankaan matskuista ommellussa lintumekossa. Tarkoitukseni oli hehkuttaa kosmetologilla käyntiä (kuvat ihokidutuksen jälkeen, tukkakin tykkäsi keittäjänmyssystä), mutta olen liian tohkeissani kankaista. Meillä on myös jälleen meneillään remonttiralli, ja yritän sutia maalia aivan tuhottoman nopeasti päästäkseni ompeluksien pariin (huonolla menestyksellä, remontti ei lopu ikinä!). Kosmetologi-aiheeseen palaan luultavasti tuonnempana, varsinkin jos sorrun ostamaan ihmemyrkkyjä kunhan salongin varastot saavat täydennystä!

Ihanan päivän asuna mekko ateljee :: vyö TopShop :: bikerit BikBok :: kiilat jäivät eteiseen :: takki Cristelle & co :: laukku Celine :: arskat Prada

Riisipaperivarjostimia ja sininen tuoli

2011-04-26T23:53:00.000+03:00

Jotkut asiat vaativat aikaa kypsyäkseen. Paljon aikaa. Ja kypsyttelyn lopputulos saattaa lyödä ällikällä. Pari vuotta sitten ihastelin yhden Dorten valkoisenpuhuvaa kotia missäs muuallakaan kuin Köpiksessä. Tai siis minä ja mahani möllötimme kotona Helsingissä ja luimme Deko-lehteä, josta Dorten koti bongattiin. Samoihin aikoihin manailin hirveän sinistä Artekin nojatuoliamme, joka kaipasi uudelleen verhoilua äkkiä. Dorten koti näyttää tältä:

Sininen nojatuoli.

Ja oma hirveän hieno nojatuolini riisipaperivarjostimen alla näyttää tältä:

En olisi ikinä uskonut että saavuttaisin mielenrauhan sininen nojatuoli talossani, ja vielä vähemmän että toteaisin sen olevan tosi hieno. Kätevää, pian kotia ei tarvitse fiksata ja tuunata hikipäissään kun lopulta näköjään kaikkeen tykästyy alkuperäiskuosissaan!

Dorten koti Deko 5/09

Vaatteita jämäpaloista

2011-04-25T22:58:00.000+03:00

Jos nauru pidentää ikää, elän luultavasti hyvin kauan. Kuvittelen usein että lapseni on juuri siinä ihanimmassa iässä eikä voi siitä hauskemmaksi muuttua, mutta erehdyn kerta toisensa jälkeen. Ipana poseerasi hetki sitten roskakori päässään, mutta koska sen sortin häröilykuvat naurattavat todennäköisesti vain lapsen omia vanhempia, julkaisen vain naurettavia kuvia lapsen uudesta paidasta, ja vilahtaapa siinä äitikin päivän ilmeessään.

Hiiri se kissalle takkia ompeli ja vaimo miehelleen paitaa. Kävi kuitenkin niin, että tummansinisen Nanson raitatrikoon jämäpalat houkuttelivat luovia sormenpäitä enemmän kuin isännän puseron palaset, joten ompelimosta valmistuikin alkuperäistä suunnitelmaa pienempi versio. Iso tähti rinnuksiin saksittiin vanhojen farkkujen lahkeesta ja vuoritettiin vuorikankaan tilkulla. Pinkit tikkaukset taikovat vipinää ilmeeseen (vaikuttaa siltä etten jaksanut vaihtaa lankoja kesken vappumekon ompelemisen, mikä pitää täysin paikkansa) eikä vastaan tule varmasti samanlaista. Tiedostava osa kuluttajaa on jälleen tyytyväinen. Mies jäi toistaiseksi siis paidatta, mutta paikkasin sentään miehen farmarit. Sääennuste puolestaan vihjaa siihen suuntaan, ettei vapuksi kannata ommella mekkoa vaan pilkkihaalari ja sadehattu!

Kengät kateissa

2011-04-24T23:48:00.000+03:00

Palkataan siivooja, puutarhuri, kokki ja juoksupoika! Viime viikolla ihmeteltiin takapihalla peipposia, tänään ikkunan alle pelmahti västäräkkipariskunta. Tarkoittaa siis sitä, että vappuna räystäässä roikkuu pääskynen. Muinaisen kansanviisauden innoittamana päätin aloittaa sesonkivaaterumban, ensimmäisenä kohteena luonnollisesti kesäkenkien esiinkaivuu.

Vain lievästi kiristää nuppia - ei jälkeäkään yhden yhdestä kesätallaimesta. Kotini on edelleen yksi suuri musta aukko eikä hajamielisyyteni yhtään edistä suunnistamista sen pohjattomassa kuilussa. Iki-ihanat klassikot eli Vagabondin mintunvehreät tennarit hokasin portaikosta ja voi miten jalka tuntuu keveältä. Ja kulahtaneelta. Reikäisten tossujen seuraajiksi hankittakoon ainakin mustat Converset. Toivon mukaan kesäkenkäkätkö löytyy pian.

Aivan turhaksi etsintä ei sentään jäänyt. Ainakin kaksi kertaa kirppukuormasta pelastettu Ivo Nikkolon sifonkimekko palasi juuri henkarille ja yhdeksi kesän suosikiksi. Silitetään kun ehditään.

Ei kai sitä mitään ehdi tehdä jos käkkii vain puutarhatuolissa skumpan ja naistenlehtien parissa! Ei vaan, näyttää leppoisalta mutta on todellisuudessa kovaa työtä. Tämänkin rupeaman tuloksena syntyi päätös unohtaa sittenkin houkuttava pinkki kupliva ja pysytellä klassisella linjalla alkumaljojen suhteen. Yritän viimeistään vappuna olla sivuamatta aihetta häät!

Ompelimon onnellinen

2011-04-23T13:32:00.000+03:00

Ehdin varmaan kehittää elokuuhun mennessä vatsahaavan jos vain jaksan käydä siihen saakka ylikierroksilla. Onneksi paineita pystyy purkamaan kaahaamalla tuhatta ja sataa Pfaffilla. Haikailin yläkerran jumppa/vierasvara/iltasatu/röhnötyspatjoille päällisiä Designers Guildin värikkäistä kankaista, mutta lähempi perehtyminen aiheeseen osoitti että 1) tilauskangasvalikoima on niin valtava että sen läpikäyminen veisi vuoden ja 2) kymmenen minuutin pläräämisen jälkeen vastaan ei ollut tullut yhtään kestävää ja pestävää kangasta sekä 3) ei tässä ehdi mitään tilauskankaita odotella. Kukkarokin kumarsi kun hain Ikeasta raikasta raitaa, jolla kammottavat 70-luvun kulahtaneilla pussilakanoilla päällystetyt patjat ja kukertavat tyynyt heräsivät uuteen eloon.

Samaan kodintekstiiliosastoon voi livauttaa myös perintölakanoiden uuden elämän. En ole raaskinut laittaa vanhoja lakanoita kierrätykseen vaikkei niille ole löytynyt käyttöä. Valkoiset puuvillakankaat ovat kuluneet useissa pesuissa mahtavan pehmoisiksi ja isoäitien kauniilla käsintehdyillä pitseillä on tunnearvoa. Vähän saksia ja Pfaffia ja voila, lakanoista syntyy maailman parhaita tyynyliinoja! Ekologista hyvänmielen kuluttamista.

Nyt kiireellä semivalmiin vappumekon pariin, hyvässä lykyssä häästressin purkaminen vaatii vielä kevättakin ompelun mekon päälle!

Raudat tulessa

2011-04-20T13:45:00.000+03:00

En luultavasti toivu viime viikkojen opintorutistuksesta ikinä. Onneksi tekemistä piisaa naapureille asti jaettavaksi eikä näin ollen tarvitse kovin syvällisesti pohtia tuulitunnelin virtausnopeuksia. Hallituksella on nimittäin meneillään kiivas suunnittelukokous, jossa käsitellään lähitulevaisuuden ohjelmaa.

Riihestyksessä luodaan suuntaviivat remonttikohteille (keittiö jatkuu heti tänään), matkailulle (horisontissa alustavasti yksi automatka ja yksi kaupunkiloma) sekä eräälle pienelle projektille, johon liittyy se että elokuulle on ruksattu varaus yhteen kappeliin. Blogin kannalta tämä tarkoittaa sitä, että juuri nyt on harvinaisen tiukkaa aikataulullisesti. Ja sitä, että tulossa on lisää juttuja kodista kun ehditään rempata, matkakertomuksia sekä unelmieni hääpuku ateljeesta (sitä ennen tiedossa on toivottavasti kuitenkin yksi kappaletta vappumekkoa)!

Voitte uskoa että on suu korviin asti :D

Varaslähtö kesään

2011-04-12T18:07:00.000+03:00

Kevään ensimmäiset auringonporotukset ovat shokkihoitoa olmille. Mutta koska teepaitakeli ei tarkoita etteikö sen teepparin päälle pitäisi edelleen kiskoa kerroksia, hoito ylettyy toistaiseksi vain nenänpäähän. Valmistautuminen vappumekkoon pitää siis aloittaa turvautumalla vilppiin (vaikka vappuna olisi lunta ja jäätä, mekosta ja grillistä ei tingitä!)

En tiedä miten muilla, itselläni pienikin kulleroinen värinpilkahdus käsivarsissa nostaa mielihyvämittarin osoittimen niin kaakkoon, että saavutettu hyöty ylittää mennen tullen rusketusmönjiin tehdyt investoinnit. Tosin olen tyytyväinen varsin kohtuuhintaisiin tuotteisiin - Nuxeen ja L'Orealiin, joista ensin mainittua ilman en pärjää nimimerkillä toffeiseen tuoksuun addiktoitunut. Jostain syystä aina Nuxe-tuubin avatessani teen välittömän mielikuvamatkan helteiseen Pariisiin. Halpistuotteista L'Orealin tökötti vetää pisteet kotiin. Rusketus saa kotimaan kamaralla kuitenkin näyttää juhannukseen saakka mieluummin mukavalta päivettymiseltä kuin varsinaiselta rusketukselta, ja siihen tarkoitukseen tuotteet sopivat täydellisesti.

Juhannuksen jälkeen sopii siirtyä järeämpiin aseisiin kuten Supersuniciin, jonka hankkiminen on aina yhtä työlästä. Kasvoille tarvitsisin vielä suosikkituotteen jolla loihtisi kalifornialaisen (tai edes eteläruotsalaisen) surffarin hehkun, joten jos tiedät maailman parhaan (luonnollinen väri, miellyttävä tuoksu, pysyy kauemmin kuin yhden pesun, löytyy kaupasta helposti) kevyesti itseruskettavan nassulle, saa vihjata!

Haamurajalla

2011-04-11T14:18:00.000+03:00

Operaatioiden hallinnassa on ilmennyt lieviä ongelmia ja firma menee näköjään nurin dominoefektin vaikutuksesta kun yksikin pala posahtaa. Dominot lähtivät tosin kaatumaan jo viime viikolla ja muutama palikka horjuu vielä pystyssä, mutta räävitään kasaan viikonlopun satoa. Eilen meinasi taju lähteä innostuksesta - ulkona oli teepaitakeli!

Sehän tarkoittaa luonnollisesti myös sitä että nahkarotsin saa hellin käsin kaivaa talviteloilta. On sitä jo odotettukin! Lapsi ei saanut silmiään irti äidin humma-paidasta, joka oli iloinen löydös yhdestä epämääräisestä vaatepinosta, luultavasti pyykin jäljiltä jostain viime kesältä.

Viikonlopun saldoon kuului yhdet synttärit, hullusti opiskelua, yllätysvieraita, Plantagenissa pyörimistä, kukkien istuttamista, taistelua nukkumatin saapumisajankohdasta sekä hulluja päiviä. Ostokset: kilo kakkua ja saman verran tukkatuotteita. Ei näillä vielä kuuhun mennä.

PS: Blogin tasossa mahdollisesti odotettavissa laskukausi ensi viikon keskiviikkoon saakka, jolloin alkaa opintojen osalta muutaman viikon tauko.

PPS: Juttutoivearvonnan voittaja Heidi ilmoittautuisitko jos olet halukas vastaanottamaan Cliniquen putkilon!

Kiireetöntä elämää kotona

2011-04-09T13:00:00.001+03:00

Levollinen maaseudun rauhaa hönkivä tunnelma syntyy kaupunkikotiinkin ajattomien esineiden, neutraalien värien ja luonnonmateriaalien avulla. Kalifornialaisen loungen henki muotoutuu rennosta vanhan ja modernin yhdistelmästä. Moderni country-tyyli kerää parhaat palat selkeiden linjojen minimalismista, design-klassikoista, urbaanista kiillosta ja käytännöllisestä maalaistyylistä.

Otsikko itsessään on silkkaa huttua, ei olla kotona eikä varsinkaan kiireettömiä. Kuvat ovat poiminto WSOY:n julkaisemasta Emily Chalmersin ja Ali Hananin kirjoittamasta Kiireetöntä elämää kotona -kirjasta, joka ei ole yhtään hassumpi tekele kodikkaasta sisustuksesta ja sillisalaattityylistä. Tosin kirjan läpi kahlattuaan vakuuttuu siitä että urbaaniin countryyn kuuluu koira, ei neljää kissaa!

Kuvat: Emily Chalmers & Ali Hanan: Kiireetöntä Elämää Kotona (WSOY 2007)

Kuinka monta kenkää

2011-04-08T14:33:00.000+03:00

En tajua miten miehet pärjäävät keskimäärin neljällä kenkäparilla: on talvikengät, täsmälleen samannäköiset kesäkengät, hyvin samannäköiset juhlakengät ja sitten lenkkitossut. Väri musta paitsi viimeksi mainituissa. Vaikka yritän hankkia usemmat jalkineet vuodessa, ei silti koskaan tunnu löytyvän mitään sopivaa kun pitäisi lähteä lähikauppaa pidemmälle. Selitys piilee luonnollisesti vaateparressa: minihame vaatii korkeakorkoiset saappaat, pillifarkut nilkkurit ja liehupuntit kiilakorot. Ja värin pitää sopia vetimiin. Ja tyylin ennen kaikkea fiilikseen. Aika simppeli rautalankaperustelu, jonka ainakin minun mielestäni voi kiteyttää kysymyksen
"Miksei noi muka käy?" vastaukseksi muotoon
"No kun ei ne vaan käy!"

Oli aikaa miettiä puutoslistaa kun hakkasin jäitä takapihalla. Kenkäkaapissa on jytyä ja rouhevuutta, mustaa ja messevää, mutta herkempi ja vaaleampi osasto loistaa poissaolollaan. Jos kevään ja kesän linja on valuvaa valkoista, kaipaa se ehdottomasti rinnalleen valkoiset jesset mallia siro. Varteenotettavat vaihtoehdot löytyvät Vagabondin ja TopShopin kokoelmista. TopShopin sandaaleihin olen oikeasti jopa rakastunut, mutta en tiedä miten räpyläni pysyisi pohjan päällä kasassa pelkällä isovarpaannipistimellä.

Balleriinojen kanssa on vähän sama juttu: ei lainkaan hempeilykamaa kaapissa. Asian pikaiseksi korjaamiseksi tarvitaan puuterinväristä nahkaa. Olen näköjään löytänyt sisäisen söpöstelijäni rähjäkuoren alta, sillä taidan pitkästä aikaa kelpuuttaa baltsuihin söpöisiä krumeluureja - kiviä, hörsöjä ja kukkasia!

TopShop, Vagabond, Jimmyt

Reisinahkahousujen serkut

2011-04-07T19:27:00.000+03:00

Yllättäen ompelimosta ei valmistunutkaan tällä kertaa mekkoa (vaikka sellainenkin on tekeillä) vaan pöksyt, jotka saattavat nostaa karvat pystyyn. Kyseessä ovat nimittäin Malene Birgerin laskoshousujen inspiroimat byysat, jotka esikuvansa mukaisesti roikkuvat vähän sieltä sun täältä. Ja jokuhan vihjasi laskosten muistuttavan reisinahkoja - tämä miellyttävä mielikuva ei ole vieläkään hälvennyt päästäni.

Malli on suoraan Burdasta, lahje mitoitettu oman kintun mukaan niin että se laskostuu mukavasti myös nilkan kohdalla. (On muuten omatkin karvat pystyssä kun en ole missään lehtihyllyssä nähnyt aikoihin uutta Burdaa, ottaisi tolkuttomasti pannariin jos sen saatavuus yhtäkkiä heikkenisi radikaalisti!) Kangas on himmeästi hohtavaa joustavaa satiinia, taskujen sisällä on ohutta joustavaa vuorikangasta. Parikseen housut huutavat korkeita korkoja ja mattamustaa toppia - ei kuitenkaan tuollaista lurua mutta muutakaan ei tähän hätään löytynyt joten keskitytään tiiviisti vain alaosaan. Lökäpöksyissä on pitkästä aikaa tosi vapautunut fiilis!

Suokaa anteeksi kiljoona samanlaista kuvaa - omaan silmääni housujen viehätys piilee niiden rakenteessa joka muuttaa jatkuvasti muotoaan liikkeen mukana. Kuulun ihmisheimoon joka voi tuijottaa loputtomiin erilaisia tekstuureja ja arkkitehtoonisia muotoja joita mielenkiintoisilla kankailla ja leikkauksilla saa aikaan. Ja näistä tuli maailman ihkuimmat pökät!
Peeäs: netti pätkii ja pahasti!

Vaatehuone

2011-04-06T14:49:00.000+03:00

Vaatehuoneen esittely kuuluisi oikeastaan siihen "mitä kuuluu remontille" -selontekoon, koska "vaatehuone" on vielä melkein pelkkä romuvuori.

Saan kylmiä väreitä julkaistessani omasta kodistani kammottavia kuvia, joita ei voi häivyttää jälkeen-kuvilla, mutta reality olkoon in. Saattaa puuttua jotain listoja. Perällä näkyvä ovi vie vintille ja kaipaa salpaa lapsen takia. Koska salvan kiinnittäminen on työlästä, oven eteen on pinottu röykkiöittäin talvi- ja kesävaatelaatikoita (pinot jatkuvat pitkälle takavasemmalle), jotka alkavat jo mennä sekaisin. Ne kuuluisivat alimmaiseen kerrokseen "sesonkivaatehuoneeseen", mutta sitä ei vielä ole olemassa (tai "on" mutta se on täynnä jotain muuta roinaa). Puinen arkku odottaa pintaansa valkoista maalia ja siirtoa alimmaisen kerroksen "pukuhuoneeseen", mutta sitä ei vielä ole olemassa (tai "on" mutta se on täynnä rakennusmateriaaleja). Koreissa luuraa sukkahousuja ja flipflopeja iloisesti sekaisin, vanha naulakko etsii vielä paikkaansa ja blokkaa samalla pääsyn sukkahousukoreille. Iso vanha kaappi vasemmalla sisältää miehen releitä ja jää luultavasti paikoilleen.

Syy miksi vaatehuone pääsi näkyville tässä vaiheessa on mummilasta löydetty täydellinen inspiraatio.

Nappasin inspiraatiokuvan pöydällä lojuneesta Avotakasta. Vaikka kuvan laatu ei ole häävi, olennaiset elementit erottuvat kuitenkin: valkoinen korkea laatikosto (Muuramen ja Ikean ero on häilyvän pieni), näyttävä valaisin, rekki, peili, istuin ja möyheä matto. Peili tosin tarvitaan kokovartaloversiona (sen puuttuminen yläkerrasta täyttää kuppia tasaiseen tahtiin). Todellisuudessa yläkerran "vaatehuoneesta" tulee enemmänkin pukeutumistila Avotakan inspiraation henkeen, koska tilan neliöt eivät mitenkään päin riitä perheen naisväen kaikkien vaatteiden, kenkien ja laukkujen säilytykseen. Onneksi mies on vähintään yhtä paha hamsteri eikä näin ollen voi väittää vastaan toteamukselle "minulla ei ole liikaa vaatteita, talomme vain on liian pieni"!

Sinisiä sävyjä

2011-04-05T15:21:00.000+03:00

Sininen on uusi musta. On se. Tummansininen herättää haalistuneen sinisen farkun uuteen eloon ja näyttää muutenkin mustaa tuoreemmalta. Puolustuksen todistuskappale numero yksi: Zaran tummansininen pellavamekko (jossa on mikä tärkeintä taskut!) yhdistettynä TopShopin kulahtaneisiin sinisiin farkkuihin. Muotia on myös totaalinen katastrofi kaikkeen nukkumiseen ja varsinkin nukkumaanmenoon liittyen. Todistusaineistona erittäin kulahtanut naama ja tavallista tökerömmät jutut. Toivottavasti tämä trendi katoaa harvinaisen nopeasti!

Lapsi roikkui eilen taas yhden kaulaketjun poikki, joten olen päättänyt pitäytyä seuraavat kymmenen vuotta rannehelyissä. Ihanan sinisen korun on tehnyt tuttavani. Ompeluspöydällä iso kasa valkoisia (!) nahkapaloja odottelee muuttumisleikkiä "silpusta disainiksi" eli ainakin yhdeksi rannekkeeksi.

Nyt on muuten taas se aika vuodesta jolloin vaatekaapilla käy kova kuhina. Juu, ei, eikä varsinkaan - pidetään, kirpparille, kierrätykseen. Kenkäosastolta tupsahti eteen pari vanhoja Vagabondeja, ehdottomasti osastoa pidetään ja paljon pienen plankkaamisen jälkeen. Tarpeettomasta eroon tempaukseni ulottuu myös peilikaapin puolelle. En ole juurikaan käyttänyt Marc Jacobsin Rain-käryä ja litku on luonnollisesti megaluokan pullokoossa. Päätin että annan tuoksulle vielä mahdollisuuden. Jos se (kuten luultavimmin käy) osoittautuu hasardihankinnaksi, alakerran vessaan ei tarvitse seuraavaan kymmeneen vuoteen ostaa ilmanraikastinta!

Home sweet home

2011-04-04T15:12:00.000+03:00

Eli kotona jälleen! Maailmalla on mukavaa mutta mikään ei voita omaa pesäkoloa ja kotirönttövaatteita matkan jälkeen. Varsinkin kun parka lapsonen on ilmeisesti perinyt äitinsä matkapahoinvointiherkkyyden - kassillinen pyykkiä syntyi molempiin suuntiin. Onneksi ajoitus osui kummallakin kerralla huoltoaseman hujakoille. Ja onneksi hankimme BeSafen kahdensuuntaisen turvaistuimen, joka käännetään nyt kiltisti kasvot menosuuntaan pidemmille matkoille. Automatkailuharrastuksemme taitaa silti olla hiukkasen vaakalaudalla.

Asiaan: mukavaa että jätitte sylikaupalla kivoja kommentteja ja juttutoiveita sutkautuslaatikkoon! Enemmistö oli suhteellisen yleisluontoisia sisustuksiin, vaatteisiin, remppaan ja ompeluksiin liittyviä toiveita, mutta jokunen tarkempikin sieltä löytyi, kuten päivä kuvina ja ompeluohjeet helpolle mekolle. Periaatteessa en heittänyt yhtään ideaa suoralta kädeltä roskikseen, mutta joidenkin toiveiden toteuttamista pitää ainakin vähän järkeillä. Kaikenlaista siis luvassa: tilannekatsaus remonttiin, päivä kuvina, ompeluohjeita, hiustenlaittoa, lapsellisia juttuja, vaatekaapin luottokamoja, ruokavaliota, kesäsuunnitelmia, operaatioiden hallintaa...

Ja Cliniquen putkilon arpajaiskone pysähtyi kohdalle 26.3. klo 16.49 jolloin kommentoi Heidi - laitahan yhteystietosi spostilla beyondcontemporary@gmail.com niin paketti lähtee matkaan!

Valkoisen viettelys

2011-04-03T13:00:00.001+03:00

Kai se on niin että pimeään vuodenaikaan haluaa maksimoida synkkyytensä ja kietoutua päästä varpaisiin pelkkään mustaan, mutta mitä enemmän valon määrä lisääntyy, sitä enemmän mustiin pukeutuminen tuntuu rikokselta yleistä mielialaa kohtaan. Vai haluaisiko sitä vain sulautua paremmin kulloiseenkin ympäristöönsä? Sekin selittäisi valoisan valkoisen kaipuun.

Läpikuultavat sifongit, valuvat silkit, karheanpehmoiset pellavat, herkät pitsit ja raikkaat puuvillat kaikissa valkoisen eri sävyissä - trendi joka on luultavasti tulevan kevään ja kesän yksi suurimpia inspiraation lähteitä ateljeessani.

Ompelimon seinälle leikellyt inspiraatiokuvat huhtikuun Elle UK.

Rappiollista romantiikkaa

2011-04-02T13:00:00.001+03:00

Vaikka maalaisromantiikka varsinkaan uusvanhana ei oikein enää kolahdakaan, oikea rappioromantiikka näyttää aina vain sykähdyttävältä. Ruosteiset naulat, kulunut puu ja patinoitunut vesiputki - yksinkertaisesti koruttoman kaunista. Tine K Homen kuvastot toimivat loputtomina inspiraation lähteinä, vaikkei satukaan asumaan aivan niin fiinissä linnassa kuin suunnittelija itse. Poimin parhaita paloja kevään kuvastosta oman kodin sisustusta varten.

Kuvat tinekhome.dk

Blogi vaikenee

2011-04-01T15:20:00.000+03:00

Pitkään sitä päätöstä pyöriteltiin ja eilen se sitten vihdoin ratkesi. Loputtoman talven jälkeen on juuri sopiva aika suunnata uusiin maisemiin. Pakkaan siis kimpsut ja kampsut ja käännän nokan kohti mummilaa! Keskellä-ei-sitten-niin-yhtään-mitään tuskin minkäänsortin signaali tavoittaa tietokonetta, joten blogin pitäjä pysyy offline luultavasti myöhään sunnuntai-iltaan tai maanantaihin saakka. Blogissa ilmestyy silti jotain inspiraatioita, taitaa olla liikaa virtaa. Vähän piti yrittää jekuttaa aprillipäivän kunniaksi :D

Kun pitää hautoa takamustaan useita tunteja autonpenkissä, matka-asun täytyy olla joka suuntaan joustava ja kiristämätön. Tarkoittaa BikBokin biker-leggareita, Selectedin mustaa pitkää toppia ja Köpiksestä ostettua vaaleaa neulostelttaa. Vagabondin Pocahontakset ovat yli kymmenen vuotta vanhat ja still going strong! Tosin juuri nyt olisin kaivannut niitä Huntereita, toivottavasti se pitkä malli ei näytä hönöltä pätkäsäärissäni!

Vaihtovaatteiksi siniset skinnyfarmarit ja löysä valkoinen pellavapaita. Käsille tekemistä: lapsen neuletakki valmistuu kohta ja olen totaalisesti ylittänyt itseni. Maaseudulla meikki numero yksi: huulirasva (ei se ollutkaan mansikkaa vaan vadelmaa). Matkalukemistoksi jotain millä lykätä tenttikirjan avaamista viimeiseen saakka. Eli se on moro, mukavaa alkanutta huhtikuuta ja kivaa viikonloppua kaikille!

PS. Vielä ehtii toivoa juttuja ja osallistua arvontaan!

Sormet mullassa

2011-03-31T14:20:00.000+03:00

Ulkona on näyttänyt sen verran epäilyttävältä taimien tai edes ruukkunarsissien istuttamisen suhteen, että päätin lievittää viherpeukaloni kutinaa ostamalla istutettavaa sisätiloihin.

Peltiset yrttipurkit nököttävät keittiön pöydällä ikkunan ääressä, ja ihan kohta vihertää. Basilikaa, meiramia ja oreganoa, juuri passelia Välimeren makuihin. Elleivät kissat natustele ituja sitä ennen (tai lapsi roudaa liian monta kertaa tiskialtaaseeen) - vaara on todellinen. Vaikka kukkaset ihan kivoja ovatkin, viljelen paljon mieluummin hyötykasveja. Chilinkasvatus on muhinut mielessäni jo pitkään, ehkä sitten ensi kuussa/kesänä/vuonna kuten moni muukin aloittamista vaille valmis projekti.

Sen verran optimistin vikaa löytyy kuitenkin, että ryhdyin jo penkomaan kesävaatelaatikoita. Ilahduttavaa oli huomata että tänä talvena säilöntä ei ole lainkaan kutistanut kuteita (ne kaksi joulukiloa hävisivät yllättävän helposti, mutta loput kolme kesäksi kuntoon -projektista vaativat vielä työstöä). Benettonin ikivanha farkkumini pääsi välittömästi käyttöön, sukkiksien kanssa sillä pärjää ulkonakin (toisin kuin nahkarotsilla, jotkut ne eivät koskaan opi!). Viime aikoina ekologisuus ja kertakäyttömuoti ovat taas kaihertaneet mielessä, joten tuntuu mukavalta huomata omistavansa vaatteen johon ei koskaan kyllästy ja joka vain paranee vuosi vuodelta. Zaran supermukava paita löytyi joskus kirpulta.

Optimistin vikaa löytyy ilmeisesti myös kukkapenkkimme narsisteilta. Sama meno vuodesta toiseen, ollaan liian aikaisessa, tulee takatalvi ja sitten palellaan!

PS. Lisäsin uuden kategorian nimeltä omakoti, koska en keksinyt minne puutarhajuttuja voisi tunkea. Ehtiessäni käyn aiemmat jutut läpi ja linkitän sinne kaikki oman kodin sisustukset, nikkaroinnit ja maalaukset jotka eivät kuulu remonttiin, viherpeukaloinnin ja kodintekstiilien ompelukset sun muut.

Kultaiset kumijalkineet

2011-03-30T13:59:00.000+03:00

Kolme kuukautta kesäkengissä, kaksi kuukautta Emuissa, kolme kuukautta nahkasaapikkaissa ja kuusi kuukautta kumisaappaissa. Olisikohan jo korkea aika tehdä merkittävä havainto pysyväisluonteisen asuinpaikkansa ilmastosta, ja hankkia siihen sopivat jalkineet? Ja koska puolta vuotta ei voi takapihallaankaan kykkiä, kumisaapikkaiden olisi syytä näyttää salonkikelpoisilta. Vaikka miten puolueettomasti kyttäisin eri hintaluokkien ja valmistajien lätäkkömonoja, Hunterit miellyttävät eniten silmää.

Mutta miksei näitä valmisteta pelkästään mustina?! Musta on oletusarvoinen väri, tuttu ja turvallinen. Sopii minkä kanssa tahansa. Jopa malli näyttää siltä kuin olisi napannut kaapistani Cheap Mondayn kulahtaneet farkut, harmaan topin ja mustan säkin eli klik, siirrä ostoskoriin.

Vaan saapikkaita saakin myös ihanan herkullisen mustikansinisinä! Musta alkaa nopeasti näyttää painavalta ja tunkkaiselta sinisen rinnalla. Heleät ja keväiset kissankellokumpparit yhdistäisi helposti vaikka kesämekkoon!

Ja jos todella haluaa että sääret suorastaan säihkyvät loskakeleilläkin, voi myös valita hohtavan kultaiset kumisaappaat. Harvoin jokin vaatekappale saa muuttamaan mielipidettä useita kertoja yhden lauseen aikana - vähän niin kuin optinen harha jossa paikallaan pysyvä kuutio vaihtaa vinhasti perspektiiviä. Kultaisissa saappaissa ei ainakaan olisi tylsä ja tavanomainen.

Oikeasti arvon mustan ja sinisen välillä. Järki sanoo musta, sydän sanoo sininen. On se kumma kun kumppareitakaan ei voi vain ostaa ilman elämää suurempia tunteita!

Hunterit Net-A-Porterista

Hitchcockin linnut

2011-03-29T14:53:00.000+03:00

Alan kohta päästä tuottoisaan mekko viikossa -vauhtiin, vaikka tuskin silläkään kaivetaan ruokapöytää kangaspinojen alta esiin ennen kesää. Toivottavasti lintumekon valmistumisen jälkeen kuitenkin Kaija Koon Hitchcockin lintuja sivuava Kuka keksi rakkauden -biisi haihtuu pään sisäisestä jukeboksista ainiaaksi!

Pohjakaavat pölläisin taasen Burdasta. Mallin jujuna on laskoksille poimutettu etukappaleen pääntie. Pienet hihat syntyvät raglansaumoilla etupuolelle, takakappaleeseen ne on leikattu kiinni. Omaksi iloksi mekko on osittain vuorattu violetilla vuorikankaalla. Piilovetskari kirjaimellisesti piiloutuu näkyvistä kuviollisessa kankaassa. Joka kuten tavallista löytyi Eurokankaasta kilopalalaatikosta ja kustansi huimat kolme euroa ja jotain senttejä eli vetoketjun verran. Materiaali on melkein kuin tosi ohutta satiinia, mutta pinta on himmeä ja tuntu silkkisempi.

Poikani pehmokirjan sanoin: Sauruksessa on niin monta pilkkua, että silmissä alkaa kohta vilkkua - että vaihdetaan vain oikeisiin kohtiin "mekossa" ja "lintua"!

Piirrellään seinille

2011-03-28T13:54:00.000+03:00

Valmistuihan se musta seinä ennen kesää vaikka usko ajan riittävyyteen olikin koetuksella. Usko narisi liitoksistaan myös koko projektin aikana aina siihen saakka kunnes maali oli kokonaan kuivunut. Mutta nyt yksi pitkäaikainen haaveeni on toteutunut - keittiön seinä muuttui liitutauluksi!

Idean bongasin joskus fantastiljoona vuotta sitten ulkomaisesta sisustuslehdestä ja päätin haluta liitutauluseinän myös omaan kotiini. Vuosien varrella kaikki muutkin ovat jo sutineet yhtä sun toista liitutaulumaalilla, mutta intoni ei yllättävää kyllä ole tippaakaan lopahtanut. Vetelin rennosti reunat vapaalla kädellä ilman teippejä vaahtomuovisiveltimellä ja keskiosan leveällä tasoittajalla. Jalkalistaan laitoin maalarinteipin ja sen mustat rippeet pitäisi vielä kaapia irti.

Mies löysi laatikoistaan ihanan vanhan liitupaketin, jossa lymysi vielä yksi iskemätön liitukin. Ikean puuvalmis jakkara on pitkään odotellut hallituksen päätöstä siitä minkä väriseksi se maalataan, mutta se onkin alkanut näyttää yllättävän hyvältä puunvärisenä. Ja mummilasta källitty värikäs räsymatto toimii mustan seinän vieressä kuin pisteenä iin päällä.

Funktionaalisuus on ihan ehdoton sisustamisen lähtökohta, ja juuri siksi liitutauluseinä (joka on enemmän kuin musta seinä) on luultavasti pysynyt suosikkinani pitkään. Siihen voi kirjata ylös jutut joita ei koskaan muista ostaa kaupasta (kuten tiskikonetabletit ja talouspaperi), kirjoittaa menut puutarhapippaloihin (tai laittaa illallistoiveen miehelle, oli muuten herkkua pastaa eilen!), jättää viestejä murusille ja antaa lapsen piirrellä luvan kanssa seiniin. Nyt siinä on jo mielettömän hienosti tuhrittuja pupuja, kissoja, autoja, tähtiä ja aurinko!

Kesä käyntiin Kaivarissa

2011-03-27T18:20:00.000+03:00

Nyt se on virallista: kesä alkoi! Ja missä muuallakaan kesän avajaisia viettäisi kuin merenrannassa. Mutta koska epäilen että joku on sössinyt leveyspiirin ja allakan suhteen silloin kuin kesä- ja talviaikoja jaeltiin, jätin trenssin suosiolla kotiin. Vaikkei mitään sen kummempaa kuin kahvittelua, kävelyä ja kirpparia - sunnuntait rauhassa perheen kesken ovat parasta arjen luksusta.

Eli huh mikä viikko. Siihen mahtui
- yksi tentti johon piti lukea kolme pulskaa kirjaa
- 11h luennolla istumista
- useita tunteja työprojektin parissa (graafista suunnittelua)
- muutama tunti tuotantotalouden harjoitustehtäviä
- flunssan jälkimainingit
- näköjään seitsemän blogijorinaa
- shoppailua
- leipomista
- yhden mustan seinän maalaaminen
- yhden mekon ompelu (luultavasti)

Toiseksi alimmaisen kohdan lopputuloksen näette huomenna. Alimmaisesta puuttuu vielä helman ja pääntien huolittelu - toivottavasti illan ruotsalaisessa dekkarissa on pitkät mainoskatkot!

Niin ja oi, mahtavan paljon kommentteja olette jo raapustaneet juttutoivelaatikkoon, kiitoksia!

Äipällä takki ja kaulahuivi Zara :: mekko Acne :: villatakki Filippa K :: veska Michael Kors :: saappaat Gabor :: arskat Prada :: murusella Reimaa

Saa toivoa!

2011-03-26T11:00:00.002+02:00

Jorinat eivät lopu koskaan, mutta ajattelin yllyttää teitä lukijoita ilmaisemaan juttutoiveita. Tukan laittamisesta on pyydetty tarinoita (kirjattu allakkaan!), mutta tuleeko mieleen jotain muuta? Nyt olisi mainio tilaisuus (vuoro)vaikuttaa! Täkyksi aivonystyröiden hankaamiseen arvotaan Cliniquen nestemäinen kasvosaippua kuivalle/sekaiholle 50ml kätevässä putkilossa. Mieto saippua puhdistaa tehokkaasti meikin ja epäpuhtaudet kuivattamatta ihoa.

Osallistu arvontaan kirjoittamalla toiveesi tämän jutun kommenttilodjuun. Jos haluat osallistua arvontaan muttet millään keksi mistä haluaisit lukea (tai katsella kuvia) niin tee edes päiväni ja kerro sanalla parilla mistä blogissani tykkäät.

Vastausaikaa on pauttiarallaa viikko eli 2.4.2011 klo 23:59 asti. Varusta tarvittaessa nimimerkillä.

Itse toivon järkeistyneeni sen verran etten enää kuunaan ilmoittaudu kursseille jotka kestävät a) seitsemän tuntia putkeen ja b) järkätään lauantaisin!

True blue

2011-03-25T15:16:00.000+02:00

Vaikka kesään on vielä aikaa, sain kolme kärpästä yhdellä kertaa. Himoittu täydellisen sininen väri (piti kyllä sitoa kädet ettei tullut mustaa), pieni koko ja paljon kultaa.

Köpöttelin eilisen tentin jälkeen ostamaan jotain räväköitä ja pinkkejä vaatteita vaatekaappiahdistuksen lievittämiseksi, mutta Stokkalla ei näyttänyt yhtään sen houkuttavammalta kuin vaatekaapissani. Oikeasti piti mennä kenkäosastolle mutta sekoilin hissin kanssa ja päädyin laukkuosastolle. Onneksi. Olin kuvitellut ettei Mikael Korsi valmistaisi mitään tyyliini sopivaa mutta olin väärässä. Söpöläinen natsaa saletisti jokaiseen kevään ja kesän vaateparteen. Pieni laukku pitäisi säätää pakolliseksi: stressi vähenee ja elämä kevenee kun ei raahaa puolta maailmaa mukanansa.

Niin, ja lapeettisten vaateosastojen kieltämisen lisäksi pitäisi muuten säätää laki, joka kieltää aamuvirkkua töissäkäyvää osapuolta jättämästä herätyskelloa räjähtämään kukonlaulun aikaan aamu-unisten korvien juureen!

Melkein tiramisu

2011-03-24T13:08:00.001+02:00

Kokkausfilosofiani perustuu yleensä sille mitä kaapista löytyy, enkä muutenkaan pysty noudattamaan manuaaleja pilkuntarkasti (muuallakaan kuin keittiössä). Aidon tiramisun hanskaa varmaan vain italialainen, omassa keittiössäni syntyi jotain sinnepäin. Vierasvaraksi ja päivän tenttiurakasta suoriutumisen kunniaksi.

paketti Digestive-keksejä (ei sattunut kissankieliä lymyämään kaapissa)
4 tuoretta kananmunaa (virike, pehku, vapaa jos nyt ylipäänsä nykyään enää ilkeää munia ostaa)
4 kukkurallista ruokalusikkaa sokeria
400g ehtaa mascarponea (menee 500 grammaakin)
4 rkl espanjalaista kukkaista jälkiruokaviiniä
2 dl vaffaa (italialaista) kaffeeta
100g tummaa suklaata

Erottele valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Vatkaa valkuaiset marenkiaineksiksi. Lisää sokeri keltuaisiin ja vatkaa, heitä perään mascarpone ja vatkaa vinhasti. Lorottele 3 rkl viiniä joukkoon samalla sekoitellen. Kääntele lopuksi valkuaisvaahto sekaan.

Lado keksit reunallisen astian pohjalle, kaada päälle 1 dl kahvia ja 1 rkl viiniä. Levitä päälle puolet vaahdosta. Rouhi päälle puolet suklaasta. Toista (mutta unohda jälkimmäisestä kerroksesta se viini). Heivaa jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

Pistä elämä risaiseksi ja ota toinenkin pala, j-ä-r-k-y-t-t-ä-v-ä-n hyvää!

Koru Barbadokselta

2011-03-23T16:05:00.000+02:00

Aina kannattaa hiukan manailla jonkin asian puuttumisesta, koska usein puuttuva juttu löytyykin omista varastoista. Hetki sitten mekkaloin kivojen korujen puutteesta, mikä luultavasti johtuu siitä ettei helykaupassakaan kovin usein mikään erityisemmin inspiroi. Tongin siis kotona laatikoita ja annoin mahdollisuuden käsiin osuneelle museokilluttimelle.

Serkkuni toi hopeisen kaulaketjun Barbadokselta minulle lahjaksi kaksikymmentä vuotta sitten (oho, onpa siitä aikaa). Kesti näköjään melko kauan ennen kuin tajusin että se on oikeasti tosi hieno. Ei takuulla trendikäs ja ehkä juuri siksi niin vetoava. Melkein vintagea!

Viime päivien varustus on koostunut farkuista + raitapaidasta, koska raitapaita kuuluu kevääseen (ja kesään ja syksyyn ja talveen) ja aika on kulunut enimmäkseen tenttikirjan ääressä. Olisin muuten ommellut simppelin paidan itse, mutta sopivan levyisillä raidoilla varustettua kangasta ei löytynyt millään, joten päivitin vaatekaappia Zaran luomupuuvillalla.

Vaikka säkit ilmeisesti joillekin ovat tosi no-no ja ihan hirveetä, itse viihdyn väljissä vaatteissa erittäin hyvin ja omissa vetimissään viihtyminen lienee se ykköspointti koko pukeutumisessa. Huolettoman boheemi teltta tuo sitä paitsi disainerille tarvittavaa katu-uskottavuutta. Ei siis taulutelkkareita, mitä nyt vähän jalka-alleja. Tosin villatakit siirtyvät tänään talviteloille, koska flunssalämmikettä ei enää tarvita, ja tervetuloa myös ihana ihana lämpöaalto!

Hmm. Jostain syystä muistui myös mieleen (vimppa kuva..?) että pitäisi varata aika kampaajalle. Nykyinen wash-and-go -elämäntapa ja lähestyvä surffikausi vaatii selvästi helppohoitoisempaa lettiä!

Pysäyttävä katse

2011-03-22T14:31:00.000+02:00

Omistan tasan yhden luomivärin: tummanruskean Nivea Beaute -merkkisen rasian, joka on tippunut niin monta kertaa lattialle, että sen sisältö on enemmän pulveria kuin kiinteä mötikkä. Mömmön käyttötarkoitus on lähinnä silloin tällöin tapahtuva (=useammin kuin uskonkaan) epätoivoinen yritys häivyttää unenpuutteesta ripsien päälle lepäilemään käyneitä nakkeja. Mutta koska huultenrajaus sai ihmeitä aikaan, orastava houkutus iski myös silmämeikkiosastolle.

Käytin viimeksi a) teininä b) diskossa sähäkänsinistä rajauskynää. Koska ysärimuistot ovat onnistuneesti hälventyneet mielestä, sinisen kynän voisi jo vapauttaa boikotista. Ja jos meikin muuten pitäisi neutraalina, tehokkaalla rajauksella voisi loihtia kaivattua piristystä katseeseen. Ja kiinnittää huomion pois nakeista.

Häikäisevän ihana väriyhdistelmä syntyy korallin ja vedenvihreän liitosta. Meikki pysyy kokonaisuudessaan suhteellisen neutraalina eikä muistuta liikennemerkkiä, mutta onnistuu silti tuomaan väriä ja uudenlaista ilmettä. Kysymys vain kuuluu, sopiiko kombinaatio vaaleahiuksiselle, sinisilmäiselle, ja nakeille?

Kolmonen on ehdottomasti suosikkini! Pysäyttävän sini-vihreät luomet huutavat pop, kesä, festarit ja Andy Warhol. Mistä päästäänkin kysymykseen sopiiko sotamaalaus
a) K-18 toiseen suuntaan
b) päiväkäyttöön
c) nakeille
d) oikeasti kenellekään?

Suomeksi: ostaisko uusia silmämeikkejä vai unohtaisko koko jutun?

Kuvat Elle April 2011

Tikapuita pitkin

2011-03-21T13:53:00.000+02:00

Mihin tarvitaan Bukowskis-roinaa, kun oman talon pohjakerros on loputon aarreaitta! Antiikkisutinan huumassa kävin vihdoin hakemassa autotallin nurkassa kököttäneet louskutikkaat asuintiloihin. Katselin tikapuita sillä silmällä jo kaksi ja puoli vuotta sitten, joten spontaaniudesta ei pääse syyttelemään.

Irtonaulat ja hämärinseitit veks ja voila! Lopullinen sijoituspaikka on vielä auki, toistaiseksi aarteeni saa nojailla yläkerran hormia vasten ja kannatella Ikean valkoista neulepeittoa. Odotin että mies häkellyttävän sisustuselementin havaitessaan päivittelee miksi ihmeessä raahasin polttopuita sisälle, mutta ekocharmi vetikin pisteet kotiin eikä näin ollen päädy klapeiksi. Positiiviset yllätykset ovat elämän suola. Tulen myös silloin yllättymään perin pohjin, kun (ja jos) taustalla näkyvään kaapistoon (kyseessä ei siis ole kirjahylly) ikinä ilmestyy ovia!

Antiikkimessuilla

2011-03-20T19:00:00.000+02:00

Wanhassa Satamassa järkättiin tänä viikonloppuna antiikki- ja taidemessut. Mies sai houkuteltua toipilaan lähtemään pikavisiitille paikan päälle - jos vaikka löytyisi se unelmien kattokruunu. Täydellistä lamppua ei löytynyt, mutta muuten paljon kaikkea kuolaamisen arvoista, kuten Kuutti Lavosen tauluja. Ja kristallisoitui sekin että portaikkoon pitää saada pallovalaisin!

Näissä on jo jotain hakemaani fiilistä. Fiilis tosin vaihtuu päivittäin tai vieläkin tiuhempaan. Jahkailija, tuuliviiri ja muutenkin mahdoton.

Äh, silmät roikkuvat polvissa ja pää on edelleen niin jumissa että lukemisen arvoista tekstiä tarjolla tuonnempana. Ja heinäkuussa koko päiväksi Fiskarsiin antiikkimessuille!

Pelastusarmeijan helmi

2011-03-19T15:24:00.000+02:00

Kirppuonneni alkaa selvästi kääntyä, pitää vain näköjään käydä oikeissa paikoissa. Pelastusarmeijan syrjäisessä (=ei stadin ytimessä) konttorissa poikkeaminen kannatti vaikka kuumelenssussa kannattaisi lähinnä poiketa lääkekaapin kautta kotisohvalle. Laukkumateriaaleiksi löytyi vain sinistä polyuretaania (oli aika karmivaa) ja pahaa pelkään että siniset nahkarotsit jäävät haaveeksi, mutta ei haittaa, sillä saaliiksi jäi mielettömän ihana nahkahame!

Marimekon nahkaunelma on juuri sopivasti vähän kulunut ja kokokin vaikuttaa täysin passelilta. Pituudessa on viisi senttiä liikaa, joten hame pääsee liikenteeseen vasta ompelimon kautta. (Mallailtu helmaa taittamalla kökösti yhdessä kuvassa.) Periaatteessa tykkäisin jos kaapissa olisi eri pituisia hameita, mutta käytännössä en koskaan osaa käyttää juuri muita kuin minejä. Tai sitten maata hipovia makseja. Nahkahameen pitää joka tapauksessa olla tosi mini!

Menee saippuamainokseksi, mutta kerrankin kimmikkinä on jotain oikeasti hienoa. Minna ja Yat Cheungin 2OR+ by Yatin suunnittelema nahkaranneke (Glitterin mustien helmien seassa) on melkein yhtä hieno kuin itse askartelemani ja sellaisia kököttää kaupassa pyykinpesuainepurkin kyljessä. Olen ollut kiltti bloggaaja ja sain pesuaineen ilmaiseksi. Olen myös kärvistellyt koruvalikoimiani ja tullut siihen tulokseen, että kevään mittaan ateljeessa syntyy kivoja killuttimia kaulaan ja käsivarteen!

Aksentti kainalossa

2011-03-18T14:05:00.000+02:00

Kevään ihastuttavimmat katumuoti-inspiraatiot löytyvät varmuudella länsinaapurista. Mustaa, nahkaa ja ronskiutta ei tarvitse kokonaan jättää talviteloille, sillä värisilmä ilahtuu vähäisestäkin irrottelusta.

Musta asu kaipaa seurakseen vain valkoisen jakun ja kirkuvan lilan, pinkin tai fuksiansävyisen veskan kainaloon. Luottokauppa TopShopin pellavainen bleiseri on malliltaan ja hintaluokaltaan juuri niin täydellinen, että tilauksen tekemättä jättäminen voi tuottaa vaikeuksia. Tory Burchin satiinilaukun herkullinen karkkiväri sekä iso kultainen logo kuuluvat kuiskailevan "mene töihin", joten aksenttilaukku kiilaa second hand -saalistuslistan kärkisijoille.

Kevään inhottavimmat inspiraatiot löytyvätkin sitten ihan kotoota. Aina (korostan sanaa aina tai siltä se ainakin tuntuu) kun agendassa on ollut perhekyläilyä, ilmestyy myös flunssa. Ensin köhii lapsi päivän pari, sitten niistää mies päivän pari. Sen jälkeen kellistyy äiti, yleensä viikoksi. Pää kainalossa, aksenttina Panadol Hot.

Universumin vääryyksistä huolimatta oikein ihanaa viikonloppua kaikille teille kivoille!

Streetstyle, jakku ja veska

Verannalle keinumaan

2011-03-17T14:11:00.000+02:00

Tuntuu järjettömältä plärätä sisustuslehtien kesänumeroita ja puutarhakirjoja kun takapihalla könöttää vielä kahden metrin kinos. Mutta jos ikinä mielii aamusumpille omalle terassille (tai haluaa että jonain päivänä lastenvaunuja voisi säilyttää jossain muuallakin kuin keskellä keittiön lattiaa) on korkea aika kirjata toiveet ja ideat paperille.

Ihana inspiraatio löytyi Thames-joen rannalta. Talon ulkopuolelle tarvitaan selkeitä linjoja, tasoja eri korkeuksilla sekä katosta roikkuva rottinkipesä. Pystyrimoitus kaiteissa on ehdoton suosikki ja valkoiset pylväätkin pääsevät toiviolistalle. Vappuna muuten roudataan pallogrilli naftaliinista oli kentura vihreä tai ei.

Talon sisäpuolelta puolestaan löytyi niin heleää kesäkotikuvastoa, että oikein puistattaa ajatella niitä alakerrassa luuraavia ruskeita listoja.

Turkoosi ovi pelastaa liialta valkoisuudelta!

Pojan huoneeseen jos ripustaisi pinkin balleriinipuvun asemesta suloisen batman-haarniskan tai eteerisen hämärihaalarin, niin saavuttaisikohan samanlaista idylliä. Mietin vain.

Ja näkymä terdeltä voi siis olla tällainen. Pihan perällä näkyvä tiikkikalusto onkin jo hankittuna. Lyhdyn joutuu vissiin ripustamaan männynoksaan ja Plantagenin ruukkupalmu jää niukasti kakkoseksi kuvan eksteriöörille, mutta muuten vaikuttaa erittäin lupaavalta!

British Homes & Gardens June 2009

Pusuhuulet

2011-03-16T14:10:00.000+02:00

Kevät houkuttelee karkkivärejä myös kasvoille. Talven jäljiltä harmaaksi rohtuneet huulet alkoivat tympäistä peilin edessä mutristellessa, ne suorastaan mankuivat jotain piristystä. Huulipunaan en kajoa, mutta luonnollisempi huulikiilto kelpaa joskus harvoin. Ongelma vain on se, että mitä tahansa huuliin lykkääkään, se on takuuvarmasti tunnin sisällä valloittanut myös huulien ympäristön. Koska "söin juuri sorbettia" -lookki ei ole toivottu lopputulos, päätin vihdoin hankkia kunnollisen rajauskynän.

Ja koska Joe Blascon meikkivoiteet ovat saaneet paras ikinä -merkinnän, ajattelin testata saman sarjan piirustusvälineitä. Vertailupohjana on ollut vain Lumenen kyniä, mutta päivän kokemuksella voi sanoa että Joe pesee Lumenet 6-0. Nuxen herkkukiiltokin katosi atomeiksi jo päivän mittaan (pysyen kuitenkin rajatulla alueella), mutta Joe kesti iltaan saakka tuhraantumatta tippaakaan.

Maailma ei ole menettänyt paljon siinä etten ryhtynyt meikkitaiteilijaksi, mutta harjoitus tekee toivottavasti mestarin ennen kesää. Rajauskynä on varsin mahtava keksintö, vielä kun keksisi miten huulikiilto pysyy poissa kahvimukin reunasta, lapsen poskesta ja housujen lahkeesta(??)!

S/S11 goes pitsi

2011-03-15T15:44:00.000+02:00

Oikeastaan pitsimekko oli syksyn mallistosta, mutta sattuneista syistä yhtään ompelusta ei loppuvuodesta valmistunut. Nude eli nakunvärinen pitsi sopii sitä paitsi huomattavasti paremmin keväisille kaduille!

Leikkasin mekon palaset vanhoilla normikaavoilla siis jo viime syksynä, ja innostuin Nelliinan ihanuuden nähtyäni ompaisemaan mekon valmiiksi tähän väliin. Keskikohtaan jäi (niin ikään sattuneista syistä, pitäisi vissiin korjata kaavat) turhan paljon väljyyttä, mutta ongelma poistuu helposti kahdella pystysuoralla sisäänotolla takavetskarin molemmin puolin, ja tarpeen vaatiessa samalla tavalla kursiutuu etumuskin. Jos oli raidallisen silkin työstö kamalaa, hermo repesi tässäkin projektissa.

Pitsikankaan alle tungin aavistuksen hohtavaa ja ryppyistä hennon puuterin väristä kangasta, joka saa mekon välkehtimään auringossa. Liika hempeys kaikkoaa mustilla nahkasaapikkailla ja heti säiden salliessa mustalla nahkarotsilla - toistaiseksi vilukissa vaatii vielä kerroksen villakangasta ylleen. Seuraavana jonossa lintukangas, leopardisatiini tai kenties vedenvihreä maksimekkokangas!

Tunnista toimiva shoppailustrategia

2011-03-14T15:28:00.000+02:00

Shoppailun voi jakaa kahteen suureen pääkategoriaan: ikkunashoppailuun sekä shoppailuun jossa on oikeasti tarkoitus tapahtua vaihdantaa. Ensin mainittu on stressitöntä ja mukavaa, jälkimmäisen stressikäyrä korreloi voimakkaasti sen kanssa miten täsmällisesti ostotarpeen voi määrittää. Esimerkki suhteellisen harmittomasta shoppailusta: etsi jotain kivaa vaatetta kevääksi. Esimerkki hermoja kiristävästä shoppailusta: osta siisti (muttei liian leidimäinen / liian kuosillinen / liian yksivärinen / liian lyhyt / liian pitkä / liian erikoinen / liian arkinen / liian värillinen / musta) toppi käytettäväksi neuletakin tai jakun alla.

Shoppailutilanne voi myös olla jaettu kokemus. Kaksinshoppailussa tavataan ensin paras ystävätär Stokkan kellon alla. Sen jälkeen siirrytään kahville/skumpalle ja käydään läpi kuka ja mitä ja milloin, minkä jälkeen kierretään vaihtelevan pituinen ajanjakso eri vaatekauppoja. Koska kahvilassa alkanut setviminen jatkuu läpi ostostapahtuman, varsinaiset ostokset jäävät tekemättä.

Laumashoppailu muistuttaa läheisesti kaksinshoppailua. Erona on lähinnä suurempi volyymi ja vaatekaupan käytävän kattavampi tukkiminen. Laumakokoontumiset painottuvat viikonloppuihin ja päättyvät mielellään kahville/skumpalle koska setvimistä on paljon, minkä vuoksi varsinaiset ostokset jäävät tekemättä.

Vankkurishoppailun komponentit ovat äiti ja lapsi tai useita lapsia, tai useampia äitejä ja paljon lapsia. Lukumäärä ei oikeastaan ole lainkaan olennainen, sillä lapsi hermostuu vaate- tai kangaskaupassa kymmenessä minuutissa ja varsinaiset ostokset jäävät tekemättä.

Miehen kanssa shoppailu voi laukaista kriisitilanteen. Miesten osaston kiertämiseen kuluu vaivaiset viisitoista minuuttia, kun taas naisten osasto vie vähintään kaksi tuntia. Vartin shoppailun jälkeen alkaa vieressä liikehdintä, jonka voi helposti kokemuksen tuomalla varmuudella tulkita kysymykseksi meneekö tässä vielä kauan. Levoton tepastelu ja painokas huokailu häiritsevät keskittymistä ja varsinaiset ostokset jäävät tekemättä.

Yksinshoppailun hyvänä puolena on häiriöttömyys ja täydellinen diktatuuri shoppailureitin ja tahdin valinnassa. Ainoa miinuspuoli on makutuomarin puute, mutta koska oma maku/mauttomuus kuitenkin sanelee mitä kassalle lähtee, ei makutuomarin puute estä ostoksien tekemistä.

Voitte varmaan arvata että viisitoista minuuttia ennen päivän palaveriin lähtöä ulvoin vaatekaapilla alusvaatteissani. Tylsästä mustahkosta asusta huolimatta hoidin homman kotiin ja palkitsin siitä hyvästä itseni yksinshoppailustrategian avulla - fantsuja yläosia kiireisiin aamuihin!

Töissä kotonassa

2011-03-13T18:25:00.000+02:00

Kotona työskentelyn hyviä puolia: voi hengailla verkkareissa ja pääsee milloin tahansa viettämään laatuaikaa beeben kanssa. Kotona työskentelyn huonoja puolia: hikisissä verkkareissa ei ole kovin charmantti olo ja autoleikkeihin on vaara uppoutua työn valmistumisen kannalta aivan liian pitkiksi ajoiksi. Pikaisia kuulumisia siis tähän väliin työvuoren takaa.

Mega-ahdetun viikonlopun vastapainoksi haettiin aamupäivällä energiaa rinteistä. Auringonpaistekin olisi kelvannut, mutta luisti se suksi ilmankin. Ensi talvena lapsen voikin jo ottaa mukaan pienen pienille suksille, odotan innolla! Mietin juuri hetki sitten miten voi olla mahdollista, että yhä edelleen on niin kova pala lähteä edes muutamaksi tunniksi pois lapsen luota. Ikävä iskee jo kun vilkuttaa heipat.

Toisaalta koskaan ennen kotiin palaaminen ei ole tuntunut niin mahtavalta kuin nykyisin. Tuntee olevansa maailman tärkein ihminen. Niinkin arkinen tapahtuma kuin kauppakassin purkaminen saa hymyn korviin koko päiväksi, kun avulias aatu jeesaa ihan täpinöissään. Saa nähdä maalaako sitä mustaa seinää tänään yksi, kaksi vai nolla henkilöä...

Joo, ennen kuin alan kriisiytymään vielä siitäkin ettei huomiseen palaveriin ole mitään päällepantavaa, lähden nenän osoittamaan suuntaan - karjalanpaistia uunissa!

Talo rannalla tai ainakin melkein

2011-03-12T10:00:00.000+02:00

Yksi varmoista kevään merkeistä on sinivalkoisen huvilatyylin rantautuminen ajatuksiin. Vaikka koko kotia ei sisustaisikaan Riviera Maisonin kalusteilla, pienet Long Island -henkiset yksityiskohdat tuovat rantaelämän lähelle. Parhaiten biitsimeininki sopii keittiöön, pyykkitupaan, terassille ja vierashuoneeseen.

Enää pitää rakentaa se terassi!

Kuvat Lexington

Kasuaali perjantai

2011-03-11T13:33:00.000+02:00

Koska ruotsalaiset dekkarit ovat parasta viihdettä, torstai-illan Beck on suorassa kausaalisuhteessa ompelukoneeseen. Telkku päälle, ompelukone pois päältä. Pitsimekosta jäi pikkuruisen kesken joten sen asemesta päivän lumppuja. Casual friday tarkoittaa työstä vieroittuneelle kotiäidille luentoja. Joka tosin sai juuri kiireellisen työkeikan ettei pääsisi totuus unohtumaan.

Ompelukoneelle on tällä hetkellä aivan hirveä draivi ja opiskelumotivaatio luuhaa nollassa. En tajua mistä perfektionismi on päässyt hiipimään aikuisiän opintoihin kun ei sitä koskaan ennenkään ole ollut. Täytyy siis ihan tietoisesti yrittää suoriutua tenttikirjoista vasemmalla kädellä ja tehdä itselleen selväksi että kolmonen kelpaa mainiosti. Niin jää sitten aikaa kevään tärkeämmille asioille.

Joihin varustauduin jo Armanin palalaatikoilla. Kuvassa kuten varmasti huomaatte, ylhäältä alas tunika(mekko), epäsymmetrinen maksimekko ja safari- tai sotilashenkinen kevättakki. Täytyy ehkä harkita myös joltain luennolta lintsaamista!

Kaikki rytkyt Zara paitsi veska 2nd hand ja koru jostain

Niin kovin valkoista

2011-03-10T13:08:00.000+02:00

Miten ihmeessä pienten lasten vanhemmat tekevät ikinä remonttia? Maalipurkki on nököttänyt kohta viikon kohdeseinänsä edessä eikä kukaan ole ehtinyt edes avata sutia kelmustaan. Seinän epätasaisuudet ovat sentään näköjään joku yö tasoittuneet. Koska omassa kodissa ei ole tapahtunut yhtään mitään sisustuksellistakaan, pitää tyytyä tiirailemaan muiden koteja.

En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta olen ihan kyllästynyt liikaan valkoisuuteen. Ilmeisesti vuosien saatossa on tapahtunut yliannostus sisustuslehtiä lukiessa. Valkoisella sohvapöydällä valkoinen tarjotin, jolla valkoisia maljakoita ja valkoisia kirjoja. Kaunista mutta kiitos ei enempää. Paitsi Tulppaani-pöytä (bibbidi-babbidi-buu), valkoisena tietenkin.

Lastenhoitoapu tilattu, musta maalipurkki aukeaa sunnuntaina!

Kuvat

Mustikankiilto silmissä

2011-03-09T13:38:00.000+02:00

Aivan ensi alkuun havaintoja äitiydestä: vauvani ei enää ole vauva. Tuntuu siltä että joka viikko tapahtuu hirveä harppaus kohti isoa pientä poikaa. Muskarissa kehityksen aina huomaa. Eilen taaperoni notkui toisen taaperon kanssa jossain takavasemmalla ja hillitön supatus kantautui korviin. Ensimmäistä kertaa mukelo otti kunnolla kontaktia muihin lapsiin myös lietsoontumalla riehumaan ryhmässä. Sosiaalistuminen on siis tapahtunut ja vauvailu päättynyt. Äidin liikuttuneessa mielessä siintää koululainen reppu selässään, teini-ikäinen skeittilauta kainalossaan ja kohta pitää järkätä ne ylioppilasjuhlatkin.

Tunnepurkautumisen jälkeen on hyvä siirtyä astetta vakavampaan aiheeseen, eli laukkuongelmaan. Yhtä tai kahta lukuun ottamatta kaapissani on vain tyhmiä laukkuja. Väärän kokoisia, väärän värisiä, väärään tarkoitukseen. Olen selvästi kenkäihminen. Laukkujen suhteen olen äärettömän nirso. Ja kun täydellisyys osuu eteen, siinä roikkuu yleensä sellainen hintalappu joka aiheuttaa lähinnä sadattelua. Kuten Marnin mustikansininen olkaveska.

Tummansininen kuuluu tällä hetkellä pinkin ohella pakko saada -listalle, ja suurin polte kohdistuu nahkaiseen laukkuun tai klassiseen bleiseriin, kengätkin käyvät. Koska budjetti ei mitenkään veny Marnin laukkuun, ajattelin valjastaa Pfaffini laukkutehtaaksi (miten vaikeaa se nyt voi olla?). Jos joku tietää missä Helsingissä myydään a) nahkaa eli vuotia ja vieläpä b) mustikansinistä nahkaa, paljastakoon tietonsa välittömästi kiitos! (Olen myös valmis pienimuotoiseen kotimaanmatkailuun nahkanhimoissani.)

Muskarissa kullanhohtoinen neule Lindex :: paita Zara :: farkut TopShop :: saapikkaat Zara :: rannekoru joku vanha

Marnin laukku Net-a-porterista huokaus

Ensimmäinen S/S11 mekko valmis

2011-03-08T14:03:00.000+02:00

Ompelimosta päivää! Voitin taistelun raidallista silkkiä vastaan. Koko homma oli leikkaamisesta lähtien sitä itseänsä, en voi suositella kenellekään moiseen masokismiin ryhtymistä. Mutta, mekko on kasassa ja raidat jopa kohdillaan, ja ompelija äärimmäisen tyytyväinen.

Silkkikangas on ostettu muistaakseni Eurokankaasta kolme vuotta sitten joka kevät iskevään kirkkaiden värien kaipuuseen, mutta jäänyt kuleksimaan laatikossa arvatenkin hankalan käsiteltävyytensä takia. Loppuun asti se kamppailikin, sillä myös valmiin mekon kuvaaminen aiheutti harmaita haivenia. Toivon mukaan niistä edes jonkinlaisen käsityksen saa.

Malli on tällainen rakastamani säkki joka ei imartele ketään, kaavan pohjat tuunasin uusimmasta Burdasta. Kangas on itsessään niin silmiinpistävä, että leikkauksen pitää pysytellä yksinkertaisena. Jippoa löytyy pienistä vekatuista hihoista ja tikatuista kaarrokepaloista edessä ja takana. Aion käyttää mekkoa sekä vyöllä että ilman, jalkaan jeesussandaalit ja olalle iso laukku. Mind the megamustelma ja valtavaksi turvonnut polven päällinen.

Seuraava valmistuu jo kovaa vauhtia!

Kiilakorko & platform

2011-03-07T12:32:00.000+02:00

On ihmisiä jotka eivät yhtään tykkää kiilakoroista, ja sitten on meikäläisiä. On myös ihmisiä jotka karsastavat platformia, ja sitten on meikäläisiä. Veikkaan että yhdistelmä kiilakorko JA platformi jakaa ihmiset kuten Aura-juusto. Paitsi ne joita juusto ei kiinnosta tippaakaan, tai tässä tapauksessa kengät.

Ottaisin, ottaisin ja ottaisin. Säärenikin ottaisivat, koska niihin tulee huikeasti lisää pituutta ilman että pohjelihas alkaa krampata ensimmäisessä risteyksessä. Menivätköhän ne jossain välissä pois muodista? Onneksi olen säästänyt muinaiset TopShopin valkoiset kiilakorkoplatformit, koska ne saa kaivaa taas käyttöön. Ja koska valkoisia jalkineita on vaikea käyttää, hankin niille mustat kaverit.

TopShopin kengät saavat hatunnostoni monesta syystä: 1) Nahkaiset (ainakin) jalkineet kestävät vuodesta toiseen. 2) Laatuun nähden hinta on erittäin siedettävä. 3) Lesti sopii mielettömän hyvin räpyläjalalleni. Uutukaiset näyttävät vähän möhköiltä kuvassa mutta ovat luonnossa todella sirot. Paketin avatessani tuumin että tuli tilattua lastenkengät, mutta sinne se jalka sujahti kuin vettä vaan. Tänään oli muuten paljon isompi kuiva läiskä kadussa kuin eilen!

Mitä tuumii kenkäraati, inhokkia vai hottia?

Vähän kalliimpia kenkiä Net-a-porterista

Skimbaa ja zumbaa

2011-03-06T15:49:00.000+02:00

Pulkkamäkeä ja pullaa, siitä on mukava laskiaissunnuntai tehty. Perjantainakin hurjasteltiin rinteissä, mutta pulkan asemesta alla oli sukset, joilla pysyy huomattavasti paremmin pystyssä kuin lumilaudalla. Olin ihan varma että reidet laulavat kuorossa viikonloppuna, mutta eipä tunnukaan missään. Tähänkin on vain yksi selitys, ja se on zumba!

Latinotreenejä on nyt vedelty helmikuun ajan olohuoneessa, keskimäärin neljä kertaa viikossa reilun puolen tunnin settejä Cardio party -levyltä. Vyötäröltä on kadonnut kaksi senttiä, reisistä puolitoista, jenkkaosasto siitä vyötärön alapuolelta tulee mitatuksi lempifarkuilla ja mitään ei siis enää tursua yli. Sellun täsmäkertymät eivät olekaan ikuisia! Takapuoli on säilynyt ennallaan, mikä onkin luojanlykky, koska rusinaksi ei tarvitse kutistua. Kiloista ei tiedä mitään, koska onneton vaaka lasahti juuri sopivasti (merkki korkeammalta taholta?) eikä patterin vaihtaminen herättänyt masiinaa henkiin.

Kokemuksia kotona zumbailusta:

plussat
- jumpata voi oman aikataulun mukaan (tai no, silloin kun lapsi on päikkäreillä)
- ei kulu aikaa matkoihin jumppasalille ja takaisin sekä vaatteidenvaihtoon ynnä muihin rutiineihin
- voi hikoilla vartin tai tunnin tai vaikka kaksi tuntia putkeen sen mukaan miten on aikaa
- suurimman osan liikkeistä oppii aika nopeasti
- voi skippailla inhokohdat ja jättää vaikka reggaetownin väliin
- ei tunnu kiusalliselta möhliä jatkuvasti reggaetownin askelissa koska kukaan ei ole vieressä toljaamassa
- treeniä voi tuunata oman maun mukaan vaikka heiluttelemalla marakassipainoja ja tehostaa allien päivien päättymistä
- kukaan ei tuupi eikä astu varpaille
- reilu puolituntinen hujahtaa ohi kuin huomaamatta ja hyvä treeni on helposti pulkassa
- jumpasta tulee loppupäiväksi tosi energinen olo
- muutaman viikon hytkytyksen jälkeen voi tunkea paidan farkkujen sisään ilman että ahdistaa

miinukset
- alkaa tympiä suhteellisen nopeasti tismalleen samana toistuva dialogi (...she's a little wild, a little crazy... ahhahhaa / good job Beto!)
- paitsi plussana se kun himosheikkauskohdassa huudetaan aina "breathe" ettei mene taju
- ei pääse "irtaantumaan arjesta" kun hyppii kotonaan (kivalla kuntoklubilla käynti on luksusta)
- vaatii enemmän itsekuria tehdä kunnon treeni ja jättää Harper's Bazaar sohvapöydän kulmalla rauhaan kun alkaa hengästyttää
- ryhmäjumppa on yleensä hauskempaa kuin yksinjumppa
- saattaa lyödä polvensa erittäin kivuliaasti sohvapöydän kulmaan

Paketissa on myös ruokaohjeita (joita en ole jaksanut testata), joista voi jo ohimolla todeta että kyseessä on karppaus tai ainakin vhh-ruokavalio (vähän hiilareita sisältävä), joka ainakin omalla kohdallani toimii sekä laihduttamismielessä että painon pitämiseen säädyllisissä luvuissa. Kannattaisi varmaan skarpata ja jättää iltakarkit natustamatta niin toimisi zumba-paketti ilman sitä varsinaista zumbaakin. Tänään levyn voi muuten tilata ilman toimituskuluja zumbafitness.fi -sivustolta.

Hillolla vai mantelimössöllä? Molemmilla! Onneksi kesään on vielä aikaa...

Kirppukierroksella

2011-03-05T14:46:00.000+02:00

Ai miten sulavan lumen ropina katolla onkin musiikkia korville! Menin halpaan ja kuvittelin että ulkona lämpötila vastaa mielikuvaa joka syntyi kun katselin ikkunasta aurinkoiselle pihamaalle. Ihan vielä ei kannata varustautua ohuella hupparilla ainakaan tuuliseen Helsinkiin. Aamupäivän agendaan kuului paikoin kuivan asvaltin ihastelua ja kirpputorilla kiertelyä.

Harmittaa kun tuntuu etten koskaan enää nykyisin löydä kirpulta mitään kivaa itselleni. Paitsi hienoja iltalaukkuja, joille juuri nyt ei ole suurtakaan kysyntää. Lapsen vaatekaappi sen sijaan täydentyy lähes joka kerta, tänään Marimekon ja Benettonin paidoilla. "Minä itte" on päivän sana ruokapöydässä, joten muutama ekstrapaita tulee tarpeeseen.

Tänään tavoitteena on vielä käydä ostamassa mustaa maalia ja sutia se yhteen seinään (ja toivoa hartaasti että idea oli järkevä myös käytännössä). Aiheesta lisää tuonnempana.

Päivän bonarikuva: ensimmäinen lumiukko. Äiti auttoi pikkuisen.

Normivaatteita: neuletakki Zara :: toppi Filippa K :: farkut TopShop :: saappaat Gabor :: takki Asos :: huivi Passigatti :: nahkalaukku 2nd hand :: arskat Prada

Pop dots & perjantaikylpy

2011-03-04T13:51:00.000+02:00

Miksi tyytyä keltaiseen ja tavanomaiseen kun tarjolla on myös herkkudisainia! Kaivattua väriä ja iloista materiaalia alkoi juuri saapua yläkertaamme kun sinne uiskenteli Pop dot luxury duck -kylpyankka. Pilkullinen kaveri on periaatteessa sopimaton alle kolmevuotiaille, joten siitä voi helposti vedellä johtopäätöksen että kuka siihen oikeasti on hullaantunut.

Homma lähtee nopeasti lapasesta kun tiirailee Budproductin sivuja. Kerää koko sarja olisi vähän liioittelua, mutta Positive poem ja Brit täydentäisivät mukavasti kokoelmaa. Toistaiseksi ankka pääsee kylpyyn valvovan silmän alla lapsen ammeeseen yläkerran kylppäriin äidin haaveillessa omasta kylpyammeesta. Taas on yötä myöden kahlattu sisustuslehtiä kylpyhuoneideoita bongaillen, vaikka pitäisi etsiä inspiraatiota terasseihin ja parvekkeisiin jotta saataisiin arkkitehdille piirustukset pikaisesti työn alle. Ihan oikeasti pitäisi varmaan laskea jotain normaalijakaumia, mutta se mitä oikeasti tapahtuu, on vapaalle lähtö miehen kanssa. Tulee tarpeeseen.

Mukavaa viikonloppua!

(Farkku)takinkääntäjä

2011-03-03T13:12:00.000+02:00

Viimeistään nyt on käynyt selväksi, että jotain on naksahtanut lopullisesti. Tasan vuosi sitten irvin joka tuutista tunkevalle kevättrendille nimeltä farkku. Tarvittiin vain kaksitoista kuukautta ja ei-missään-nimessä muuttui ihan-pakko-saadaksi. Ja koska järkevänä naisena aloitin kevätmekkoprojektit erittäin helposta ja nopeasti valmistuvasta materiaalista eli raidallisesta silkkikankaasta, kevensin ensi hätään mekonpuutetuskaani tulevan kesän rakkausvaatteella.

Tencel-farkku tuntuu ihanan pehmeältä ihoa vasten ja kangas laskeutuu vallan mahtavasti. Ajattelin ensin että hiisi, ompelen itse, mutta mekon leikkaukset ovat sen verran avaruusmatematiikkaa että päätin säästää elämäni johonkin muuhun kuin lopulta fiaskoon päättyvään ikuisuusprojektiin. Vetoketjufanina arvostan myös näkyville ommeltua kokopitkää eväpuolen vetskaria. Sitä koristava palmikkonauhahässäkkä ei ainoastaan näytä järjettömän hyvältä vaan siitä on pukeutuessa kätevä vetäistä vetoketju kiinni. Enää kaivataan kesää ja ruskeita sääriä!

Se on hygge

2011-03-02T14:55:00.000+02:00

Palattuani viime syksynä Köpiksestä hehkutin sitä ihmeellistä rentoutta ja hyväntuulisuutta, joka aina Tanskassa käydessäni tuntuu ensimmäisenä. Joku ihana lukijani valaisi silloin että se on hygge - termi joka ei oikein edes suomeksi käänny. Olen metsästänyt hyggeä tietämättäni aina. Kodikas, valoisa, harmoninen ja ennen kaikkea ajaton ovat sanoja jotka tuntuvat yhdistävän kaikkia tanskalaisia sisustuksia.

Valkoista, huoletonta pellavaa, design-huonekaluja ja -valaisimia, vähän mustaa, käytössä kulunutta, jotain modernia, jotain antiikkia ja iloisia esineitä. Kyllä kiitos!

Glorian Koti Lokakuu 2008

Äiti on (taas) vähän väsynyt

2011-03-01T13:48:00.000+02:00

Mistä tunnistaa yöturnausväsymyksen? Siitä että jo yksinkertaistenkin lauseiden tuottaminen tuntuu ylivoimaiselta. Ei muista sanoja ja lauseen sanojen järjestys yllättää itsenikin. Pään tilalle on leijaillut ilmapallo, jota pyörryttää. Krapula ilman alkoholia. En tajua miten mies pystyy käymään töissä tai ajamaan autolla.

Päivän tsemppaukset:

1) On maaliskuun eka, VAU!
2) Oletteko huomanneet miten yhtäkkiä päivä ja valoisa aika on muuttunut jo tosi pitkäksi?
3) Hemmottelin itseäni ostamalla superihanan mekon, pelkkä ajatus mekosta saa suun korviin.
4) Hommasimme perjantaiksi vapaaillan miehen kanssa, jee!
5) Tuotantotalouden kurssista on lähes puolet pulkassa.
6) Tänään päästään taas muskariin.
7) Aion skipata siivouksen ja lukea uutta Harper's Bazaaria, hahaa.
8) Jenkkakahvat ovat tiessään ja paidan voi sujauttaa hameen sisään. Taikuutta. Kirjoitan siitä zumba-levystä lisää heti kun korvien välissä tapahtuu muutakin kuin biiiiip!

Jenkkakahvoihin liittynyt kokeiluluontoinen asu jostain viikonlopulta, paita Zara :: hame Your Face :: merinosukkikset Falke :: saapikkaat TopShop

Lapsen kanssa ravintolassa

2011-02-28T14:48:00.000+02:00

Pohdiskelin hetki sitten aihetta lapsien kutsumisesta tai kutsumatta jättämisestä hääjuhliin, ja kommenteista löytyi maininta jokseenkin läheltä liippaavasta jutusta. Lapsiperhe ravintolassa voi pilata muiden illallisen. Kävimme eilen illalla koko perheen voimin taas ulkona syömässä ja pyörittelin asiaa mielessäni.

Käymme usein ravintolassa syömässä ja lapsi on vauvaikäisestä lähtien kulkenut jokseenkin luonnollisesti mukana, Suomessa ja ulkomailla. Ravintolan valinnassa tärkein kriteeri on yleensä hyvä ruoka ja lastenistuin. Koska tapahtuman ideana on syöminen ja seurustelu, listan kärkisijoille eivät pääse puuhanurkkauksilla, televisioilla ja pomppulinnoilla varustellut paikat - huvituksia ei tarjota kotonakaan ruuan ohessa (paitsi ihan joskus siinä vaiheessa kun kaikilta on palanut pinna seitsemän kertaa). Kuvittelen optimistisena että näin lapsi oppii pienestä pitäen miten ruokapöydässä käyttäydytään, olipa se pöytä missä tahansa.

Mukelo myös syö samoja ruokia kuin aikuisetkin. Vaikka monilla listoilla lapsille tarjotaan ne klassiset (tähän joku iloinen sana kuten Vemmelsäären) nauravat nakit tai (Ralliradan) lihapullat ranskalaisilla, aina on löytynyt pyynnöstä kunnollista ruokaa pienemmälle lautaselle. Sotkua syntyy, mutta isommat palaset noukitaan vähin äänin lattialta lautasliinaan. Sillä ei liene merkitystä miten iso kastiketahra ilmestyy valkoiseen pöytäliinaan, pesuun ne pääsevät joka tapauksessa.

Vaikka käymmekin lapsen kanssa sekä tavallisissa että vähän hienommissa ravintoloissa niin päivällä kuin illallakin, yritämme ottaa huomioon myös muut asiakkaat. Sanotaanko näin että muistan ajan ennen kuin minulla oli oma lapsi. Syömään ei lähdetä jos jälkikasvulla on ollut ns. kelju päivä, on väsymystä, ärrinmurria, flunssaa tai vastaavaa. Päivä on iltaa parempi vaihtoehto, kello 18 parempi kuin kello 20. Pöydässä istutaan maksimissaan tunti, mikä tarkoittaa pääruokaa, ja mahdollisesti samaan aikaan tarjoiltua pientä alkuruokaa. Jos tilanne alkaa näyttää kriittiseltä kun aikuisten annoksista on vielä yli puolet syömättä, pyydetään koiranpaketit ja lasku. Jos ei saa koiranpakettia, pyydetään lasku ja rikotaan haarukoimisen nopeusennätyksiä.

Otamme myös itsemme huomioon. Puolitoistavuotias jää kotiin kun lähdemme Savoyhin tai Chez Dominiqueen - ruokaan keskittyminen tättähäärän kanssa heiluu kuitenkin vain noin 50 prosentissa, supergurmee jäähtymässä lautasella on vähän sama kuin repisi huvikseen satasen seteleitä. Eilen kävimme tsekkaamassa Aleksandrian tarjonnan Katajanokalla. Meidän lisäksemme isossa ravintolassa oli vain toinen pariskunta vauvansa kanssa, tarjoilija ystävällinen ja moussaka taivaallista. Lapsi istui tyytyväisenä tuolissaan tunnin. Onni on lungisti ihmisten ilmoilla käyttäytyvä sälli, minusta ei olisi hurrikaanin kanssa ravintolassa kävijäksi.

Minä sydän Prada

2011-02-27T13:23:00.000+02:00

Kettuakos tässä tuumin marraskuussa juostessani KaDeWelta kohti lentokenttätaksia. Pradan aurinkolasit jäivät hyllyyn, koska en pystynyt keskittymään shoppailuun lapsen mekastaessa turhaantuneena rattaissa. Multiprosessointia häiritsi vieressä tapittava univormupukuinen mies sekä se että ainoa keino pitää ipana tilanteessa tyytyväisenä oli ilveillä hänelle lasit päässä ja päästellä samaan aikaan hassuja ääniä. Sydän jäi sinne Pradan osastolle. Ja eheytyi vihdoin koto-Suomessa!

Olen uusiin kärpäslaseihini niin uuh ja lööv etten malttaisi ottaa niitä lainkaan silmiltäni. Aavistus kulmikkuutta, kapeat sangat maltillisella logolla ja täydellinen violettiin vivahtava liukuväri. Malli istuu millilleen oikein, eivätkä hymyillessä korkealle nousevat poskipäät puttaa arskoja vinoon. Ja mikä parasta: olen nukkunut puolitoista vuotta surkeasti, herännyt reilut pari viikkoa puolitoista tuntia aiemmin kuin ennen kesken sikeimmän uneni ja torkahdellut edelliset kaksi yötä pieni jalka korvassani ja pieni sormi sieraimessani, ja todennut että silmänympäryspeli on jo menetetty, joten jättikokoiset lätkät todella tekevät päiväni.

Paista aurinko, paista!!

Kimppu unelmia

2011-02-26T12:00:00.002+02:00

Yksi ainoa seesteinen kuva voi kiteyttää monta unelmaa. Haaveilen että

- saisin eteiseen kunnollisen valon (=kattokruunun)
- joku olisi siivonnut yläkerran kylppärin
- alakerran ammeellinen kylpyhuone olisi jo remontoitu (aloittamista vaille valmis)
- löytäisin ihanaa turkoosia kangasta
- ehtisi sisustaa ja laittaa tauluja seinille
- olisi jo kesä
- istuisin lentokoneessa matkalla Lontooseen tai Pariisiin
- tai lojuisin edes kuumassa vaahtokylvyssä kädessäni lasi kylmää ja kuplivaa Moët & Chandon Rosé Impérialia
- tai jos edes loppuisi tämä maailman pisin luento ja pääsisin kotiin murujeni luokse katsomaan Putouksen finaalia

Onneksi ainakin viimeinen haave toteutuu tässä muutaman tunnin sisällä!

Kuva

Kamelinkarvahame

2011-02-25T14:20:00.000+02:00

Tarvitsin tilaa kevätmekoille ompelupöydälle ja tein uroteon: viimeistelin vihdoin syksyllä aloittamani kamelinvärisen villahameen. Tai no, täytyy vielä prässätä se jonain yön pimeinä tunteina, mutta viimeiset tikit sain nysvätyksi. Eikö se vain jäänytkin pinoon seisomaan kuukausiksi paria saumaa vaille vaikka uhosin jotain muuta.

Kasmir-villakangas löytyi Eurokankaasta kuten tavallista ja maksoi hunajaa. Siitäkin syystä halusin ommella hameen viimeisen päälle, mikä tarkoittaa myös sisuksien ja piiloon jäävien osien muotoilua, korjailua ja väkästelyä. Huomaan että pari pientä langanpätkää sojottaa vielä piilovetskarista, jonka ompelu uudella Pfaffilla on jopa miellyttävää. Vuorin nurjalta puolelta pilkottaa sauman piirrosjälki, sillä kohdalla vuoriin on ommeltu pieni väljyysvara.

Rohkenin esiintyä aluspaitasillani jotta hame näkyisi kunnolla ja siitä saisi jotain tolkkua. Se istuu superhyvin ja helman pituus on makuuni täydellinen. Helma on päärmätty käsin ja se kaipaa vielä sitä höyryprässiä.

Ja alunperinhän oli tarkoitus yhdistää hame mustaan tiukkaan villapooloon. Kuvat eivät ihan tee oikeutta jopa ylelliseltä tuntuvalle hameelle, otettakoon ne vaikka perjantaihuumorina. Kuvien perusteella tehtyjä havaintoja: tarvitsen 1) uudet aurinkolasit 2) nypynpoistajan ja 3) kakkosesta huolimatta uuden yhtä numeroa pienemmän villapoolon. Kohta kolmonen korpeaa siinä mielessä että kuvat olisivat näyttäneet mukavammilta jos ne olisivat muistuttaneet enemmän alkuperäistä visiota. Kohta kaksi jurppii kun urpo ei tiedä missä nypynpoistajia myydään. Kohta yksi aiheutti sellaisen hepulin, että kävin jo ostamassa ne aurinkolasit - niistä lisää ihan lähiaikoina!

Klassikkojakku

2011-02-24T14:13:00.000+02:00

Tummansininen jakku kultanapituksella lienee klassikko, joka pysyy aina muodissa ja välillä jopa tosimuodissa. Viime vuoteen taisi osua trendipiikki, koska laivastonsinisiä bleisereitä vilahteli ensin näytöslavoilla ja sen jälkeen julkimoiden yllä.

Viime kevät hurahti ilmeisesti omalta osaltani jossain maitohuuruissa ja pääsykoekirjoissa, koska en vielä silloin tiedostanut miten järjettömän hieno vaatekappale on kyseessä. Paras juuri rennosti kuluneen sinisiin farkkuihin yhdistettynä.

Omani on melkein yhtä hieno kuin Balmainin luomus - löydös kirpparilta, nappeja vaihtamalla ja lisäämällä tuunattu esikuvansa kaltaiseksi. Ja kun muutaman viikon vielä zumbaan, raaskin tunkea teepparin pöksyihin ja mahdollisesti ilkenen laittaa housuihin jopa vyön!

Jennifer, muut arkistoistani

Musta laatikko

2011-02-23T14:58:00.000+02:00

Romujen joukosta löytyi jo lähtötuomion saanut vanha kiinalainen loota, jota on todennäköisesti myyty jossain Kodin ykkösessä 90-luvulla. Ei siis niin vanha että voisi antiikiksi kutsua tai edes vintageksi.

Karmivan punainen väri ei ole sopinut ikinä mihinkään sisustukseen, eikä kullertavia kukkamaalauksiakaan kovin kauniina voinut pitää. Lukkosysteemi sen sijaan on näyttänyt niin kivalta, että lodju on saanut pyöriä nurkissa kaikki nämä vuodet. Jos sille kuitenkin keksisi käyttöä. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Kevyt hionta ja mustaa kiiltävää alkydimaalia pintaan. Pienellä vaivalla ja käytännössä nollabudjetilla ruokailutilan vitriinin päälle syntyi loistava tuikkujen säilytyspaikka, ja samalla myös romuongelma poistui. Vähän isommalla vaivalla valmistuu sen alla oleva vitriini puusepän verstaalla, ja todella isolla vaivalla lähtevät nuo karmivat kolibripinnoitteet seinistä - luultavasti luvassa kiva kesäprojekti!

Dazzlingly beautiful or magnificent

2011-02-22T15:35:00.000+02:00

Loisteliaaksi bloggaajaksi kehuivat Moumou ja Suvi M, joten teenpä tavoistani poikkeuksen ja vastailen kyssäreihin.

“The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat.“

Milloin aloitit blogisi?

Kolme vuotta sitten. Onko siitä tosiaan jo niin kauan?! Taisin olla ihan eri ihminen kuin nykyään.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Asioista jotka kulloinkin liikkuvat päällimmäisinä mielessä: vaatteista, oman kodin rempasta, sisustusinspiraatioista, matkailusta, haaveista, ajatuksista liittyen lapseen / äitiyteen / perheeseen, kosmetiikasta, liikunnasta... vailla sen kummempaa logiikkaa. Enemmän pinnallisesti, toisinaan syvällisemmin. Punaisena lankana pyrittäköön pitämään rumat, negatiiviset ja ahdistavat asiat mieluummin pois blogista.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Ei kerta kaikkiaan mikään, tai sitten voi ajatella että kaikki ovat erityisiä. En harrasta vertailua muihin millään elämän osa-alueella, blogi ei tee poikkeusta. On aivan sama miten joku toinen kirjoittaa, sisustaa, pukeutuu tai työskentelee - en suhteuta itseäni kuin itseeni, mikä vapauttaa kätevästi toteuttamaan elämää juuri sellaiseksi kuin itse haluan, muista riippumatta.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Oikeasti en muista enää ylevimpiä motiivejani. Mutta tykkään kirjoittaa ja kuvata. Työskentelen visuaalisella alalla, blogi toimii eräänlaisena visuaalisena vapaa-aikana, jolloin on lupa ottaa rennosti.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Tarkemmin ajateltuna tulin siihen johtopäätökseen, että kysymyksen pitäisi kuulua "mitä haluaisin muuttaa elämässäni", sillä toivoisin blogiini järjettömän paljon ompelujuttuja sekä remontin ja sisustuksen osalta valmiita omakotijuttuja, mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Halu ei kuitenkaan ole niin suuri, että tekisin muutoksen, koska toistaiseksi priorisoin opintojani. Puhtaasti blogin osalta haluaisin muuttaa jo kulahtanutta ulkoasua, mutta harvoinpa suutarin lapsilla on kenkiä. Ehkä kesällä sitten!

En ehdi tarkistaa koko blogosfääriä tämän ketjupokaalin osalta, mutta gorgeous-pysti lähteköön pikaisella valikoinnilla seuraaviin osoitteisiin: Dolce, Tunnetila, Tavallista arkea ja Habitus sekä kaikille niille muillekin joista tykkään mutta joissa jo palkinto vilahti!

Chanel

Kesälöytö

2011-02-21T14:03:00.000+02:00

Kierrän yleensä halvennusmyynnit kaukaa, koska kammoan ihmisten tunkua täyteen ahdetuilla rekeillä ja hyytävää taistelua mullatuilla lumppulaareilla. Innostuksen katkaisee tehokkaasti myös se että jos onnistuu löytämään yhden kivan vaatteen tunnin hikisen kaivamisen jälkeen, ei siitä takuulla ole jäljellä enää sopivaa kokoa. Tuntuu vain siltä että nykyään kaupoissa on aina jonkun sortin alennusmyynti. Viimeksi Zarassa käydessäni superhalvennus sai myös löysäämään kukkaron nyörejä.

Valkoinen kesäpaita on sen verran ajaton että ostan sen ihan mielelläni halvalla. Vähän se on liian iso, mutta pääseepä ilma kiertämään. Kun lumet lähtee, alle sujahtaa farkkusortsit ja silmille ne mammuttimaiset aurinkolasit, jotka saan aikaiseksi hankkia ihan heti kohta. Ajattelin että hippipaita olisi käynyt megalahkeisten Kookain farkkujenkin kanssa, mutta tulos oli sutta ja sekundaa. Leveät farkut kuuluvat vaatekaapin ongelmaosastolle, koska niihinkään ei tunnu löytyvän sopivaa yläosaa. Ehkä sitten kesällä jonkun niukemman retroteepparin kera. Jos ei sekään niin sitten kutsuu kirppis!

Ei lapsia häihin

2011-02-20T14:37:00.000+02:00

Hääjuhlia suunnitellessani törmäsin aiheeseen, jota en koskaan aiemmin ollut tullut edes ajatelleeksi: häihin ei välttämättä kutsuta ollenkaan lapsia. Juhlat voi siis järjestää täysin aikuiseen makuun sopiviksi.

Lapsia on luultavasti paljon. Juhlatilat ovat usein rajalliset, mutta pylly se on pienikin pylly kun lasketaan tarvittavien istumapaikkojen lukumäärää. Pitopalvelu saattaa rokottaa pienestäkin lihapullasta ja kakkulusikasta lähes saman verran kuin isommastakin. Tai sitten lapsia on vain yksi tai kaksi, jolloin seuranpuute aiheuttaa turhaantumisen, väsymyksen ja lopulta sirkuksen, joka pilaa tapetit ja tunnelman.

Juhlissa tarjotaan yleensä alkoholia. Lapset eivät saa katsella kun aikuiset juovat, koska kohtuukäyttö varsinkin juhlissa on niin vaikeaa. Bileet kestävät usein myöhään. Lasten nukkumaanmenoaika osuu yksiin kakunleikkauksen kanssa, jolloin lapsi on jo väsynyt eli seuraa sirkus. Joka pilaa tunnelman.

Häät ovat aikuisten omaa laatuaikaa. Ilman lapsia saa syödä rauhassa, voi seurustella sukulaisten ja ystävien kanssa ja vaikka tanssia. Ja ennen kaikkea kirkossa kuulee mitä pappi jupisee eikä tarvitse jännittää varsinkaan sen tärkeän kyssärin kohdalla kuuluuko tahdon vai dädädädää.

Lienen vanha ja vähintäänkin vanhanaikainen, kun en osaa edes ajatella omia hääjuhliani ilman lapsia. Näen juhlat iloisena ja elämänmakuisena tapahtumana, jonne tervetulleita ovat tasaveroisesti kaikki läheiset vauvasta vaariin. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu, vaikka välillä meneekin kuppi nurin. Vanhemmat paimentakoot jälkeläisiään parhaaksi katsomallaan tavalla, ja varmaan pienimmille järjestyy leikkipaikka innokkaine hoitajineen. Mainittakoon vielä ettei haittaa vaikka kaikki maailman muut häät järkättäisiin vain a) aikuisille b) aikuisille ja valikoiduille lapsille tai c) hääpari kekkaloisi kahdestaan!

Kuva kuva kuva kuva

Makuuhuone pakkasessa

2011-02-19T16:11:00.000+02:00

Paukkupakkasista pitää ottaa kaikki hyöty irti: kun itse ei kykene lähtemään ulos, päätin että ulkoilkoot sitten edes petivaatteet. Toivottavasti päivän kuluessa mahdolliset alkeelliset elämänmuodot hyytyvät höyhenistä ja ontelokuiduista, brr. Jos oli torstaina viihdettä ja hupia, tänään arkista aherrusta eli siivousta, pyykinpesua ja excelin kanssa kaksintaistelua. Ja välillä vähän sisustusunelmia.

Vaaleassa makuuhuoneessa ja valkoisissa petivaatteissa on mukavinta nukkua, mikä johtuu kenties hotelliassosiaatioista. Edellisessä kodissani halusin kokonaan hotellitunnelmaa, nyt pieni rosoisuus miellyttää enemmän.

Samoin pienet väriläiskät. Voimakas pinkki näyttää mustavalkoisessa ympäristössä ihan mahtavalta, mutta voisin taipua myös turkoosiin. Turkoosia löytyisi makuuhuoneemme mustasta Grove Garden -tapetistakin. Vaikka koristetyynyiksi, valkoisista petivaatteista en luovu.

Kertokaahan nyt joku missä myydään erikoisia peilejä?! Haluaisin jonkun spiraalinmuotoisen tai auringonmallisen pyöreäkeskustaisen peilin, jonka kehykset saisivat olla vanhan hopean väriset. Toistaiseksi ei ole tullut missään vastaan.

Yksinkertaisessa puulankkulattia-makuuhuoneessa on ihanaa kodikkuutta, urbaania maalaistunnelmaa. Turkoosia on muuten ihan pakko saada ja pian!

Kuvat

Matkalla maailman ääriin

2011-02-18T14:04:00.000+02:00

Tai jos ei ihan niin pitkälle niin ainakin Kaisaniemeen. Kävimme kinossa korkkaamassa 3D-kokemuksen Narnian tarinoiden äärellä. Elämys sinänsä oli kaikin puolin ok, mutta kökkölasien alta oli hankala pyyhkiä silmäkulmia ja poskille tirahtavia kyyneleitä! Pehmo kun olen, kaikki fantasiasadut ja sankaritarinat vetoavat kovasti lapsenmieleeni ja nykyään kaikki lapsiteematkin heruttavat niagarat esiin. Lohikäärmeitä ja prinssejä, ja sitten vielä Aslan-leijona - snif!

Onneksi kaapista löytyi lopulta sopivaa päällepantavaa. Vyö on nyt näköjään in, must ja pop. Kahdenkymmenen asteen pakkaseen oli varustauduttava tosin vielä villatakilla. Välillä tuntuu että talvi tappaa ainakin vilukissan luovuuden vaatekaapilla, kun joka tapauksessa päällimmäiseksi on kiskottava ne villat ja toppaukset.

Leffan lisäksi rentouduimme pubissa, josta olen tehokkaasti vieroittunut äitiyden myötä. Vapaailtoina kirjoittamaton sääntö on välttää puheenaiheita kodista ja lapsista, mikä toimii hyvänä testinä sille onko enää mitään muuta puhuttavaa. Ensin keskusteltiin oopperasta ja sen jälkeen suunniteltiin häitä ja aikakin loppui kesken, joten todistettavasti elämää on kakkavaippojenkin jälkeen!

Paita MTWTFSS Weekday :: mekko Diesel :: saappaat ja vyö TopShop :: sukkikset Falke :: korut jostain :: lämmikkeenä villatakki Filippa K :: takki Laura Ashley :: pasmina Passigatti

Hohtavaa

2011-02-17T15:33:00.000+02:00

Aina sama juttu: vaikka tietäisin jo puolta vuotta aiemmin että jonain tiettynä iltana on erityistä menoa, revin raivopäisenä vaatekaappini lattialle vasta kahta tuntia ennen h-hetkeä löytääkseni jotain sopivaa päällepantavaa. Toisaalta, olen aina kadehtinut ihmisiä jotka voivat jo edellisenä päivänä päättää mitä huomenna pukevat ylleen, totaalisena fiilispukeutujana oma mieleni olisi jo yön aikana muuttunut tuhat kertaa.

Tuli palaa tässä pyrstön alla, joten päivän aiheena on vain metallinhohtoinen hame, jonka löysin kaapistani. Se on ateljeen tuotoksia ja toistaiseksi päässyt muistaakseni vain kerran ulkoilemaan oopperaan. Pidän hameesta mutten oikein sitten kuitenkaan osaa käyttää mokomaa. Nämä vetimet näyttivät peilistä ihan ookoolta, mutta tyytyväisyys hiipui vähitellen ylivalottuneiden kuvien myötä. Tönkköön puffihameeseen ei sovi löysä yläosa, mutta tiukka pusero näyttää sekin hoopolta ja vanhanaikaiselta.

Meillä on pitkästä aikaa miehen kanssa vapaailta, tulee todella tarpeeseen eli kivaa, mahtavaa ja parhautta. Illasta ja siitä mihin asuun lopulta päädyin lisää huomenissa!

Hame ateljee :: paita Marc O.Polo :: neuletakki Asos :: vyö TopShop :: saappaat TopShop :: sukkikset Falke

Kerro kerro kuvastin

2011-02-16T14:52:00.000+02:00

Kun oli juuri puhetta noista lapsiperheen sisustusongelmista, ajattelin esitellä yhden makuuhuoneeseen kerääntyneen romupesäkkeen. Edelliskesänä maalaamani lipasto (joka muuten yhä vieläkin edelleen odottelee niitä vetimiä joita ilman se on ihan susi) on ainoa paikka jonne jälkeläinen ei vielä ylety, joten se vetää roinaa puoleensa kuin marjamehu kesällä ampiaisia.

Siivottuani lipaston päältä pakillisen työkaluja, tärkeitä papereita ja astioita jäljelle jäi sijoittamattomia sisustusesineitä. Ostin viime kesänä Fiskarsin antiikkimarkkinoilta ihanan käsipeilin, joka painaa ihan vietävästi. En taas ajatellut kovin selkeästi kun hankin peilin, sillä en mitenkään keksi missä sitä säilyttäisi ja miten. Vaikuttaa siltä että 1) täytyy ostaa myös antiikkinen kampauspöytä tai 2) myydä viheliäinen peili.

Tykkään yhdistellä uutta ja vanhaa keskenään. Kiiltävä korulipas on Köpiksestä, antiikkirasia (se siellä pölyn alla) on kulkeutunut suvussa miehen puolelta. Rasiat sopivat loistavasti lipaston päälle.

Vanhat seinäpeilit eivät vielä tiedä minne ne sopisivat. Korkeampi saattaa päästä makuuhuoneeseen. Tummanruskea kello löytyi talosta kun muutimme tänne. En ole hirveän ihastunut väriin, ja sormet syyhyävät mustalle maalipurkille. Vaikka en siltikään tiedä, mihin kellon sijoittaisi. Laura Ashleyn peilikehyksissä on päässyt kujerruskuva ensimmäiseltä Pariisin-matkaltamme. Valokuvakehys ja valkoinen lamppu olivat ennen yöpöydällä: kas kummaa kun yöpöydällä ei nykyään säilytetä muuta kuin herätyskelloa - joka löytyy lähes päivittäin kylppäristä lapsen ammeesta.

Sähläyspäivä

2011-02-15T14:30:00.000+02:00

Luonnonvoimat tuntuvat aina osoittavan mieltään kun meillä on neuvolapäivä. Joko sataa kaatamalla, lumimyräkkä peittää alleen, kadut muuttuvat salamana loskasuoksi tai sitten pakkanen paukkuu niin että pulkka on haljeta. Pakkasesta toki selviytyy tunkemalla lapselle tuhat kerrosta paitaa, sukkaa ja haalaria - vain jotta ne voisi kymmenen minuutin kuluttua riisua neuvolassa viideksitoista minuutiksi. Sen jälkeen puetaan puolet vaatteista takaisin, otetaan lapsi toiseen kainaloon ja kaavitaan loput vaatteet olkalaukkuun, vapaaseen kainaloon ja hampaisiin, jotta päästään siirtymään toiselle osastolle lekurin tarkastukseen.

Sitten riisutaan taas ne toiset puolet viideksi minuutiksi, jonka jälkeen puetaan alusvermeet takaisin ja sullotaan taas lapsi ja loput lumput kainaloon jotta päästään siirtymään seuraavan potilaan tieltä käytävälle pukeutumaan. Tässä vaiheessa hikinorot valuvat äidin ohimoita pitkin, koska hän ei ole ehtinyt riisua omia villapaitojaan ja untuvatakkejaan missään välissä.

Kymmenen minuutin päästä palataan kotiin ja riisutaan taas kaikki vaatteet jotta saadaan vaippa vaihdettua. Sen jälkeen todetaan että pakkasta on enää kolmetoista astetta, joten puetaan jälleen kaikki kerrokset ja laitetaan lapsi ulos nukkumaan. Sen jälkeen nakutellaan hulluna kymmensivuista yritysanalyysiä jonka deadline on samaisena päivänä. (Ja naputellaan hulluna blogia vaikkei oikeasti ehdittäisi). Seuraavaksi poimitaan lapsi sisälle ja riisutaan kaikki kerrokset jotta saadaan vaippa vaihdettua.

Koska sitten lähdetään muskariin eli puetaan jälleen tuhat ja yksi vaatetta, jotka riisutaan kymmenen minuutin kuluttua kolmeksi vartiksi, jonka jälkeen taas puetaan ahtaassa eteisessä kymmenen muun tuhatvaatekertaisen lapsen seassa kotimatkaa varten. Sitten tullaan luojankiitos kotiin ja riisutaan toppa- ja villahaalarit viimeisen kerran. Huokaistaan lopuksi helpotuksesta että on selvitty täyspäisenä.

Neuvolassa kaikki hyvin, lapsi kasvaa ja kehittyy. Ja kun nyt juttu sisältää pelkkää lapsiaiheista jorinaa, niin bongasin ihanan kuvan lastenhuoneesta, jossa on juuri sellaisia herkkuvärejä joita olen kaavaillut yläkertaamme. Kävin jo Stokkalla hypistelemässä Designers Guildin kangasnäytteitä: pinkkiä, turkoosia ja limeä, isoja kuvioita, kukkia ja raitoja. Että värien sekamelskasta huolimatta tunnelma voi olla harmoninen ja tyylikäs. Tykkään!

Alin kuva

Sydämellisesti

2011-02-14T13:59:00.000+02:00

Silmät kiinni keventäjät! Olen ollut niin iloinen monesta asiasta, kuten loistavasti sujuneista opinnoista, tiedossa olevista työkeikoista, aurinkoisista päivistä ja kiinteytymisestä (joka tosin saattaa ottaa pienen askeleen taaksepäin juuri nyt), lapsi täyttää huimat puolitoista vuotta ja kaiken lisäksi sattui tuo valentiinon päiväkin sopivaan saumaan, joten ajattelin jakaa hyvää mieltä myös meidän herrasväellemme. Sattumalta löysin Lidlistä punaisen silikonisydänvuoan testaukseen.

Vuokaan mahtui juuri sopivasti normitaikina: 4 munaa, 1,5dl sokeria, 1dl jauhoja, 1dl pernajauhoja ja reilu 1tl leivinjauhetta. 200 astetta ja 24 minuuttia.

Kakku kolmeen osaan ja kostutus 2dl vanilliinisokerilla maustetulla maidolla. Joka väliin vadelmahilloa, toiseen väliin samaisella hillolla makeutettua rasvatonta maitorahkaa. Päälle purkillinen Creme Vispiä.

Koristeeksi belgialaista suklaata (slurps ja nam) sekä vaaleanpunaisia sokerirakeita. Nautitaan hyvällä omallatunnolla, koska muuten ei ole kenelläkään kivaa, ja jumpataan sitten myöhemmin vähän ekstraa.

Iloista ystistä kaikille tutuille ja tuntemattomille!

12 parasta mekkoa

2011-02-13T15:10:00.000+02:00

Luomisvimmani käy parhaillaan aivan ylikierroksilla. Pahin pulma on tietenkin krooninen aikapula, mutta kakkoseksi kiilaa se etten osaa päättää kumpaan keskittäisin energiani: sisustukseen vai vaatteisiin. Kuljen ympäri taloa Vogue, Elle ja Marie Claire toisessa kainalossa ja Elle Decoration, Living etc sekä Deko-lehti toisessa kainalossa. Kun jahkaa riittävän kauan sen välillä ompelisiko vai maalaisiko, ei pääse alkua pidemmälle.

Kaivelin ompeluskoneen viereen inspiraatiomateriaalia, sillä vaakakuppi on ehkä hiukan kallellaan vaatehuoneen puolelle. 2000-luvun alussa vietin huoletonta juhlapainotteista opiskelijaelämää, ja viikonlopuiksi piti luonnollisesti saada aina uudet kuteet, joten ompelin hullun lailla mekkoja. Ihanista värikkäistä kankaista ja pitseistä. Olenkin vetänyt sellaisen johtopäätöksen, että paluu opiskelijaksi on sekoittanut pääni ja himoitsen pitkän mustaharmaan kauden jälkeen vallan mielettömästi kirkkaita pinkkejä ja jopa kuosillisia mekkoja!

Toista pakkomiellettä hallitsevat nuden, hiekan, khakin ja kermansävyt, ettei vallan riistäytyisi käsistä tämä värifiksaatio. Malleista eniten inspiroivat safari/military-tyyli tai kreikkalaisen jumalattaren laskokset. Materiaalien ja leikkauksien kuningas on ehdottomasti Acne, joka voisi ryhtyä myymään myös mekkojensa kaavoja verkkokaupassaan. Tietäisin ainakin yhden asiakkaan!

Mekot

Harmaata ja silkkistä

2011-02-12T13:00:00.003+02:00

Tämäkin lauantai kuluu aamusta iltaan taloustieteen maailmassa, joten tässä ajastettua huttua. TopShopin paketissa oli toinenkin toppi ja mikä tärkeintä, kapea musta nahkavyö, jonka olen halunnut omistaa jo vuosia mutta joka jostain käsittämättömästä syystä on uupunut vaatekaapistani. Toppi on ihanan iso, rönsyilevä, silkkisen tuntuinen ja loistavan harmaan sävyinen.

Näissä releissä heiluin eilen enkä tänään jaksanut muuttaa toimivaksi havaittua konseptia. Zumba on jo nyt alkanut vaikuttaa niin suotuisasti keskivartaloon että on suorastaan ilo solmia vyö vyötärölle! Tukka pääsi vaihteeksi rehottavalle ponnarille.

Loistavasta harmaansävystä ja silkkisestä tunnusta muistuivat mieleen karvakorvat. Silläkin riskillä että lause sisältää too much information, lauantain kevennykseksi esiteltäköön lisäksi näky, joka odottaa kun poistuu alakertamme vessasta. Kattia kanssa.

Punoitus peittoon

2011-02-11T15:16:00.000+02:00

On varmaan käynyt jo useampaan kertaan selväksi mitä mieltä olen talvi-ihostani. Ei se olmimainen kalpeuskaan haittaisi jos iho olisi muuten tasainen kuin posliininukella, mutta kun se nassu punoittaa. Eniten nenästä. Näistä lähtökohdista otin viimeksi Finnair Shopissa harhaillessani testaukseen Cliniquen anti-blemish solutions -meikkivoiteen. En tiedä milloin purkki on tullut markkinoille, mutta itse en ollut aiemmin sitä bongannut.

Talven ajan päivittäisen käytön jälkeen aine vaikuttaa melko samanlaiselta kuin aiemmin käyttämäni superbalanced makeup, hintakin taisi olla sama. Punoitusta peittävä juju on ilmeisesti pelkästään suurempi pigmenttimäärä kuin muissa Cliniquen meikkivoiteissa. Koostumus on tosi miellyttävä, voide levittyy helposti ja kestää melko hyvin päivämeikissä. Paitsi nenässä. Purkissa sen sijaan on tehty kardinaalinen suunnitteluvirhe - vaikka miten varovaisesti voidetta yrittäisi herutella meikkisieneen, muutama tiplu lentää ihan liian usein suoraan rinnuksille, juuri kun on vaihtanut siistimmät vaatteet ylleen.

Niin kauan kun talven riemua kestää, turvaudun järeämpään kalustoon aina silloin kun kaipaan myös nenäpunoituksen peittävää materiaalia. Joe Blascon peitevoide hävittää vaikka ämpärin kokoisen mustan silmänalusen, ja sipaisu nenänpäähän meikkivoiteen alle pitää petterinkin loitolla. Oikein velton naamapäivän pelastaa YSL:n valokynä. En tiedä huomaako ulkopuolinen onko sitä kasvoihin sudittu vai ei, aito tai pseudovaloisuus kirkastaa ainakin mielen!

Lähden odottelemaan kevättä opinahjoon, ihanaista viikonloppua!

Riisuttu malli tai räjähtänyt koti

2011-02-10T14:59:00.000+02:00

Aina välillä sisustuslehtiä lukiessani mietin, että kuinkahan suuri osa lapsiperheiden ylisiisteistä asunnoista on kuvauksia varten lavastettu järjestykseen, ja miltäköhän ne näyttävät viisi minuuttia tai viikko sen jälkeen kun kuvaaja on poistunut paikalta. Enkä nyt ole huolissani villakoirista tai likaisista astioista - meilläkin nykyään imuroidaan ja pyöritetään astianpesukonetta päivittäin (maailma muuttuu ja olen siitä enemmän kuin hämmästynyt), mutta kämppä on yleensä kuin alkuräjähdyksen jäljiltä.

Ennen sisustin minä, nyt sisustaa lapsi. Ja lapsi sisustaa periaatteella "kaikki lähtee mitä irti saa". Meillä on ei-niin-sisustuksellisia kasoja ja pinoja metrin korkeudelta ylöspäin, pianon päällä, lipaston päällä. Kaikki sen alapuolelle jäävät hyllyt ja tasot kuupottavat tyhjyyttään. Ei puhettakaan että sohvapöydälle asettelisi vateja, maljakoita tai kynttilöitä - ne löytyvät hetken päästä järsittyinä äidin talvisaappaista tai sohvan alta.

Minimalistinen sisustus voisi ratkaista pikkulapsiperheen kaaosongelmat, kun ei olisi mitä levitellä ympäriinsä. No, kahden hamsterin perheessä täysin utopistinen ajatus. Ja toisaalta epäjärjestys tuntuu aika kodikkaalta, mikä lienee koko asumisen ydin. Ne hetket kun haaveilen tiptop-olohuoneesta kynttilävateineen ovat lopulta aika lyhyitä ja ohikiitäviä (ja liittyvät melko usein siihen kun ajattelen että voisi kutsua vieraita kylään).

Kölliessämme eilen lapsen kanssa 70-luvun nuhjuisilla kankailla (ruskeita kukkia ynnä muuta mukavaa) päällystetyillä vieraspatjoilla keskellä yläkerran lattiaa (jossa patjat siis ovat lojuneet siitä lähtien kun remppa saatiin siellä valmiiksi) huomasin että juuri niin sen pitääkin olla. Mitä suotta rakentamaan yläkerrasta kotiteatterihuonetta, sehän on täydellinen tila lasten leikeille! Aion päällystää ne patjat jollain raikkailla raitakuoseilla, kestävillä ja pestävillä kankailla. Ja ehdottomasti tarvitaan sirkusteltta sekä iloisen värisiä lattiatyynyjä. Avot!

Kuvituksena tänään ruotsalaisen lapsiperheen melko ihana (ja siisti) koti.

Homes & Gardens July 2009

Riviin järjesty

2011-02-09T16:15:00.000+02:00

Aah, TopShopin paketti saapui vihdoin. Mullattuani sen viisikymmentä kertaa läpi peilin edessä lumppusulkeisissa totesin että taidan ottaa tavaksi hommata itselleni jotain kivaa säännöllisin väliajoin. Kun kerran pienilläkin investoinneilla on niin merkittävän positiivinen vaikutus energiatasoihin ja pukeutumisesta inspiroitumiseen. Uudet kengät!

Ihanat mokkanahkaiset ihanuudet istuvat jalkaan kerrassaan ihanasti. Näillä tulee olemaan niiin ihana kävellä kevätkaduilla. Pyrin olemaan ajattelematta että eilen satoi juuri parikymmentä senttiä lunta.

Viimein löytyi myös juuri malliltaan oikeanlainen lepardikuosinen toppi. Ja täsmälleen oikeansävyiset (ja oikeankokoiset!) farkut.

Ajattelin muuntaa l'animalrievun päiväkäyttöön ikäiselleni soveliaaksi mustan jakun avulla. Vanha lyhyt takki kelvatkoon, vaikka himoitsenkin kevääksi suunnattomasti smoking-jakkua (mitä ikinä lie suomeksi) sekä rentoa poikakaveri-bleiseriä. Näyttää epäilyttävästi kuin hautoisin puseron alla kukkakaalia, mutta ei siellä mitään ole.

No niin, enää hattu päähän ja voin marssia rivitansseihin. Ai juu, paketista löytyi myös yksi pari mustia kiitäjiä, niistä lisää tuonnempana!

Keittiö, ikuisuusprojekti

2011-02-08T14:22:00.000+02:00

Silmä tottuu kuten sanotaan, puuttuviin listoihin, repsottaviin räystäisiin ja muumiboordeihin. Oma silmäni oli jo niin mukautunut keittiön avoimiin hyllyihin, että kun joulun kieppeillä pari settiä kaapinovia askarreltiin paikoilleen, köökki tuntui ihan omituiselta. Sopeutumista on havaittavissa jälleen: ei millään tahdo muistaa että vielä pitäisi puristaa noin kahdeksan normaalikokoista ja kolme suurta ovea. Mutta tältä näyttää yksi nurkka tällä hetkellä.

Kaappien Empire-maalin sävy Jasmiini oli aivan nappivalinta ja juuri sellainen mitä toivoin. Vetimiä kaivattaisiin kuumeisesti, koska varsinkin alakaappeja ja laatikoita on tuskallista nysvätä auki, keskimmäisiin pääsee käsiksi vain avaamalla ensin pari muuta ovea. Bonuksena on toki se että eipähän saa lapsikaan niitä auki. Suuressa visiossani vetimet ovat lähes mustat ja pyöreät rautanupit. Taas löytyisi käyttöä personal shopperille jolla riittäisi aikaa surffata tuhat ja yksi nettikauppaa, vanhan tavaran liikettä tai muuta puotia joka sattumoisin myy täydellisiä vetimiä.

Lähimpänä ajatusta ovat toistaiseksi Rakennusapteekin pampulat, mutta nekään eivät värinsä puolensa ihan mätsää. Ja sitten on vielä ongelmana korkea vedettävä "apteekinkaappi", jossa nuppi ei varmaan toimi hyvin, mutta en keksi mitä muutakaan siihen laittaisi. Kuppivetimistä olen saanut vähän yliannostuksen.

Jouluksi saatiin muuten vihdoin myös lamppu ruokapöydän ylle. Keittiön helmi, Alvar Aallon A 335B -valaisin (jos muistan koodin oikein) on vintagea 50-luvun lopulta. Emme ole vielä osanneet päättää pitäisikö se entisöidä vai jättää räjähtäneen charmantiksi. Minulle kelpaa rähjäromantiikka siihen saakka kunnes aamupuurosta alkaa löytyä valkoisia maalihippuja!

Nupit

Räätäli ja sen apulainen

2011-02-07T14:07:00.000+02:00

Aivot vetelevät edelleen jossain nollakäyrällä viikonlopun boot campin jäljiltä ja herkkua on tiedossa vielä viiden viikonlopun ajan. Siinä välissä väännetään kymmeniä nivaskoja tehtäviä. Tuotantotalouden kurssi on kuulemma kaikkein työläin kauppiksen kursseista ja uskon väittämän jo nyt.

Onneksi tänään on "vapaapäivä" - leikitään duploilla ja nautitaan päivästä. Lapsi alkaa vihdoin olla siinä iässä tai kypsyysvaiheessa, että jonain päivinä jaksaa askarrella palikoitten kanssa hetkisen ihan itsekseen, mikä tänään on tarkoittanut äidille mahdollisuutta silputa kankaita ruokasalin pöydällä. Kevätmekko 1, kevätmekko 2, kevätmekko 3 jne. Ja riemua irtosi myös pikku räätälille joka sai piirrellä tilkkuihin kaavapyörylällä vauhdikkaita viivoja. (Odotan edelleen sitä päivää kun voisin istahtaa edes viideksi sekunniksi tietokoneelle ilman että ipana nostaa metelin...)

On suoranainen rikos näyttää mullilta näin aurinkoisena ja mukavana päivänä...

...mutta kun toinen vaihtoehto on näyttää hamsterilta niin kumpi lienee pienempi paha.

Viime aikoina olen tuntenut hienoista kateutta lapsen värikkäistä ja iloisista vaatteista. Oma vaatekaappi tuntuu väljähtäneeltä, synkeältä ja ankealta. Onneksi kukerruksen poistaja ei koskaan ole ulottanut kouriaan kangasvarastoon, joka tuntuu juuri nyt oikealta aarreaitalta. Eli hus ja mars takaisin ompeluksien pariin. Ei muuten synny yhtään mustaa kevätmekkoa!

Äipän paita Zara :: toppi Filippa K :: leggarit Vila

Jäbän haalari Reima :: fleeke Tutta :: raitapaita Polarn O. Pyret

Keventäen: liikunnan ilo

2011-02-06T15:25:00.000+02:00

Laihdutus perustuu teoriassa hyvin yksinkertaiselle matemaattiselle periaatteelle: energian kulutus > energian saanti. Teorian siirtäminen käytäntöön vaatii sitten vähän muutakin kuin matematiikkaa. Sellun katoaminen perustuu kolmelle tekijälle (ja puhun nyt vain omasta puolestani, vailla minkäänlaista liikunta-, ravitsemus- tai tähtitieteellistä pätevyyttä): ruokavaliolle, liikunnalle ja henkiselle osalle. Näistä viimeksi mainittu on koko homman juju.

Mutta koska Zumba-paketti saapui vihdoin postista ja ehdin jo yhden puolituntisen jälkeen todeta miten olennaista kuntoilu on painonpudotukselle, aloitan mammakiloista tarinoinnin liikunnasta.

Jossain sivulauseessa olen jo luultavasti paljastanutkin kilojen karistamisen suurimman salaisuuden, joka on niinkin arkinen ja yksinkertainen kuin kävely. Vauvan syntymän jälkeen hiivin kipeiden jalkojeni ja leikkaushaavani kanssa noin parin viikon ajan muutaman sadan metrin korttelikierroksia, mutta aika pian matka piteni arviolta 10-20 kilometriin.

Takamukseni onneksi lapseni on aina ollut suunnattoman huono nukkumaan - kahden tunnin päiväunet vaativat liikkuvat vankkurit, joten pitkästä kävelylenkistä tuli puolipakollinen päivittäinen rutiini. Kävelin reippaasti hiki pinnassa vaihtelevassa maastossa. Välillä juoksin ja näytin kiitävien lastenvaunujeni kanssa luultavasti vähintääkin mielenkiintoiselta. Runsasluminen talvi ja Bugaboot pienillä eturenkailla poltti takuulla tuhansia kaloreita, enkä skipannut vaunujen raahaamista hangessa kuin muistaakseni kaksi kertaa koko talven aikana. Työläydestä huolimatta onnistuin koukuttamaan itseni päivän rehkimiseen: mieli odotti lepotaukoa ja kroppa hinkui endorfiineja. Mikäs siinä tehdessä.

Pidin keväällä viikon tauon vaunulenkeistä (pääsykoelukuja) ja paino ei sinä aikana pudonnut grammaakaan, joten imetyksestä ei suurta hyötyä irronnut. En siedä enää tässä iässä nälkää, ihmedieettejä enkä keinotekoista kieltäytymistä halajamistani suun nautinnoista, joten liikunta on oikeastaan välttämätöntä jos mielin pudottaa painoani nopeammin kuin mikrogramman päivävauhtia. Mutta periaatteessa yhtälö toimii juurikin niin että mitä enemmän liikuntaa, sitä huolettomammin voi syödä mitä huvittaa.

Nyt kun kevennän painoindeksitaulukon normaalipainon sisällä, homma on huomattavasti haasteellisempaa kuin mammakilojen kanssa kun pudotin ylipainosta normaalipainoon. Liikunta voi olla enemmän kropan muokkaamiseen ja kiinteytymiseen painottuvaa, vaihtelevasti lihaskuntoharjoittelua ja rasvanpolttoa. Tarkoittaa bodypumppia ja kuntosalia, spinningiä ja zumbaa! Tärkeintä on kai löytää liikuntamuoto josta tykkää, joka sopii omaan elämäntilanteeseen ja johon voi koukuttaa itsensä.

Vastaavasti sapuskaan täytyy nyt kiinnittää reippaasti enemmän huomiota ja uhrauksia on tehtävä muun muassa suklaajumalan alttarilla, pahus. Siitä lisää mammakiloraportin osassa kaksi!

Biitsi, fillarointi, juoksu, pump, tennis

Siirtomaahenkeä ja niittejä

2011-02-04T13:49:00.000+02:00

Malene Birger voisi varmaankin suunnitella vaatteita vaikka kanankakkasäkeistä ja tipottelisin silti kuolapisaroita näppikselle. Tarvitsen selvästi vaaleita sävyjä, ihania luonnonmateriaaleja ja aavistuksen safarityyliä - ryhdistettynä mustalla nahalla ja (edelleen) niiteillä!

Nahkainen niittiliivi yhdistettynä hennon persikanväriseen sifonkimekkoon on jotain jumalaista. Ja voisin elää päivästä toiseen nahkapökissä + väljässä luonnonvaaleassa neuleessa. Malenen vetimet on myös luonnollisesti kuvattu ympäristössä, josta on luultavasti pakko adoptoida sisustusidea jos toinenkin.

Tiukka opiskeluviikonloppu alkaa näillä sekunneilla, mutta yritän ehtiä koneellekin. Kielen päällä juttua mm. mammakilojen karistamisesta ja kenties kuulumisia keittiörempasta. Aurinkoista loppuviikkoa!

Kuvat

Valkoinen paita

2011-02-03T13:47:00.000+02:00

Hassua. Mitä enemmän halajan sisustusrintamalla mustaa valkoiseman asemesta, sitä enemmän himoitsen valkoista vaatekaappiini. Tasapaino se ilmeisesti olla pitää. Ja kun nyt pääsin alkuun vaatekaapin topkymppilistan kanssa, niin jatketaan numerolla kaksi: valkoinen rapsakka paitapusero.

Himotus nostaa aina keväisin päätään ja marssin kauppaan ostamaan jälleen yhden uuden valkoisen paitapuseron - henkariin jonon jatkeeksi. Koska aina kun yritän pukeutua valkoiseen paitaan, tekee mieli luikerrella siitä ulos. Puristaa, liian lyhyt helma, kaulus häivyttää kaulan kokonaan, kainalot hikoavat, hihat nousevat kyynärpäihin kun vähänkin liikkuu, hohtaa kuin heijastin pimeällä, leventää, näyttää vanhanaikaiselta ja niin edelleen. Kesti pitkään ennen kuin hokasin (eli pari päivää sitten) mikä on pielessä.

1) Kangas. Paitakankaan pitää olla laskeutuvaa (ellei jopa valuvaa) ja riittävän peittävää, kuten silkkiä. Rapsakka ja itsekseen pystyssä pysyvä puuvilla ei tunnu kivalta.

2) Kaulukset. Perinteiset kaulukset suorastaan hirttävät lyhyehkön kaulan. Paras vaihtoehto on mallia vaarinpaita. Hyvin pienikin perinteinen kaulus lienee ok, jos napit jättää napaan saakka auki.

3) Malli. Pötkyläkropalle suora malli toimii parhaiten. Ei siis osteta enää yhtään C-mitoitettua mistään kohdasta sopivaa paitaa.

4) Pituus. Kun en pidä paitoja housujen sisällä enkä voi sietää viisitoista senttiä vyötärön alapuolelle päättyviä yläosia, miksi ihmeessä kaapistani löytyy lukemattomia kyseiset kriteerit täyttäviä pököjä? Ideaali pituus riittää peittämään peban ja sopii käytettäväksi minimekkona leggingsien kanssa. Tai kesällä minisortsien kanssa. Mistä päästäänkin kohtaan

5) Väri. Miksi ihmeessä yritän kiskoa mitään valkoista ylleni keskellä pimeintä talvea ja harmainta ihonväriä kun näkymä peilistä ei kuitenkaan mairittele. Onneksi ongelma on korjattavissa itseruskettavalla suihkeella tai kaukomatkalla (josta muistuukin mieleeni milloin olen viimeksi tykännyt valkoisista paidoista: Thaimaan-matkan jälkeen).

6) Hihat. Käärittynä. Vain ja ainoastaan.

Ainoa varteenotettava yksilö valkoisten paitapuseroiden hautuumaaltani on More&Moren vaarinpaita. Harkitsen vakavasti sen tuunaamista pidemmäksi ja hihojen käärimistä. Näen muuten jo sieluni silmin miten paljon paremmalta tämä asu näyttää kun siihen lisätään mustat hervottomat puolen hehtaarin aurinkolasit!

Paita More&More :: toppi Filippa K :: housut Zara :: saappaat TopShop

DKNY:n paita ja muut kuvat omista arkistoista

Laatua kerrakseen

2011-02-02T14:09:00.000+02:00

Kiitos huonekalujen siirtelyvimmani, yläkerrasta puuttuu tällä hetkellä kokovartalopeili. Esine jonka tärkeys on valjennut minulle vasta sen jälkeen kun se irrotettiin seinästä. En osaa pukeutua kuin eilisiin (koti)vaatteisiin ilman peiliä, joten ulkoiluasun kasaaminen vaatii loputonta ravaamista yläkerran vaatekaapin ja alakerran ison peilin välillä. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Että kuvataanpa portaikossa päivän asua, saadaan mukavaa vaihtelua. No valohan ei riittänyt alkuunkaan ja kättä alkoi kivistää, joten pieleen meni. Mutta: tunnistan mekkomanian silloin kun se iskee ja se on nyt! Olen kaivellut kaapeista esiin kaikki mekkoni ja todennut että blaah blaah blaah, missä maailman ihanimmat mekot, ei ainakaan täällä. Jos tuotantotalous syö kaiken vapaa-aikani eikä kankaita ehdi silppuamaan, tiedossa on vakavaa shoppailua!

Muskariin löytyi pitkin hampain Zaran hörselöhelmainen mekko, joka ryhdistyi BikBokin biker-leggareilla ja Benettonin mesh-neuletakilla. Neuletakki on oikeastaan jo niin nuhjaantunut, että on sillä ja rajalla huvittaako sitä enää käyttää kun näyttää nukkavierulta. Harmittaa aina suunnattomasti kun mieluisa vaate menee normaalikäytössä pilalle alle kahdessa vuodessa!

Saisiko lopuksi olla vielä työkaluja, kissanhiekkasäkki ja päällekkäin kasattuja huonekaluja. Huomaa myös hieno lepardi-palli! Jep, palattakoon jatkossa takaisin ateljeen oven eteen kaukolaukaisimen kanssa - ainakin siihen saakka kunnes a) on löydetty täydellinen kattokruunu tai b) kasvatettu mieletön haba!

Kopperosta toimiva

2011-02-01T13:38:00.000+02:00

Vaikka jalkalistat uupuvat vielä eteisestä, suunnittelen jo tohkeissani sen sisustamista ja sovittelen koukkuja seinille. Sisustuskohteena on pieni tila Pala palalta -jutun kuvasta vasemmalle eli ulko-oven suuntaan. Käytävä on niin kapea, ettei siihen saa muilutettua edes mikrokokoista pöytää tai jakkaraa, joten käytännössä homman ydin on keksiä mitä laitetaan seinille ja mahdollisesti katonrajaan.

Ja mikäpä muu parhaiten lisäisi tilantuntua kuin suunnaton peili! Käytävän toinen seinä siis ratkaistu. Vastakkaiselle seinälle ruuvataan kaksi valkonuppista koukkua ja niiden päälle alustavien suunnitelmien mukaan kaksi pientä mustakehyksistä taulua. Mutta. Aina kun jätän tekemättä ratkaisun ensifiiliksen mukaan ja jään pohtimaan asiaa syvällisemmin, syntyy dilemma, jota käännetään ja väännetään vallan turhautumiseen asti. Tilasin jo mieheltä ison peilin leveillä mustilla kehyksillä, mutta epäilys iski salakavalasti ja niinhän siinä kävi että nyt jaapataan kehyksien värin kanssa. Ollako musta vai ollako valkoinen?!

Tila on toistaiseksi pimeä kuin korpimetsä, joten valon maksimointi on olennaisinta (ilman että täytyy pitää kattolamppua päällä). Valoa saadaan tulevaisuudessa lisää 1) avaamalla käytävässä vierashuoneen ovi ja 2) puhkaisemalla ikkuna ulko-oven päälle. Koska vierashuone toimii maalaamona ja uusi ikkuna vaatii rakennusluvan, valoa ei liene tiedossa ihan lähitulevaisuudessa. Hmm, vaikuttaa siltä että sisustusongelmani koskevat nykyään lähinnä sitä pitäisikö jonkun olla musta vai valkoinen. Ei muuten yhtään haittaisi vaikka eteisemme muistuttaisi kumpaa tahansa ylläolevista eteisistä!

Kuvat

Silmät suojaan!

2011-01-31T14:14:00.000+02:00

Huomasin eilisissä rinteissä että nyt lienee korkea aika hankkia uudet aurinkolasit. Olen myös viikon ajan kasvatellut tehokkaasti öiseen aikaan silmäpusseja, joten olen vihdoin päättänyt hankkia kaiken peittävät jumbolasit, vaikka reiskat sinnittelevät yhä "ostetaan välittömästi kun saadaan aikaiseksi" -listalla. Jumbot ovat luultavasti pysytelleet trendikkäinä jo niin monta vuotta, etteivät ne enää näytä muulta kuin epätoivoiselta yritykseltä peittää suunnattomat silmäpussit, mikä siis pitää täysin paikkansa.

Kärpäsvaikutelma sopii mihin tahansa tyyliin: klassiseen, rokkiseen, boheemiin, asialliseen, naiselliseen, minimalistiseen jne. Eli kuuluu näin ollen minkä tahansa vaatekaapin (vai peilikaapin?) kymmenen tärkeimmän tuotteen listalle.

Ja kehyissä on mistä valita. Suuret tai vielä suuremmat lätkät, ihan pyöreät, vähän kulmikkaat, megalogolla tai ilman, hailakalla, synkeällä tai peräti liukuvärjätyllä lasilla. Oma naamani kaipaa alustavien tietojen (pönttö-minä jahkasi Berliinissä liian kauan Pradan täydellisyyksien kanssa ja jäi lopulta nuolemaan näppejään!) mukaan erittäin lievää kulmikkuutta, suhteellisen kapeita sankoja eli aika huomaamatonta logoa ja liukuväriä - mitä mauttomamapi sen parempi.

En voi ostaa sovittamatta, joten ratkaisematta on enää se, mistä löytyy Helsingin paras valikoima ja pulju, jossa arskoja voi sovittaa rauhassa niin ettei joka ikistä paria tarvitse erikseen pyytää irrottamaan kahleista ja jossa palvelua saa jonottamatta kolmea varttia ja jossa kuitenkaan ei hengitetä niskaan nimimerkillä hankala asiakas.

Nassukuvat ja arskakuvat

Pulkkamäessä

2011-01-30T14:42:00.000+02:00

Talvikin on oikeastaan aika jees. Varsinkin kun on aurinkoinen sunnuntai!

Elämän tarkoituksen hoksaaminen tuntuu välillä lapsellisen helpolta.

Huonekalujen siirtelyä

2011-01-29T15:37:00.000+02:00

Olin kaavaillut esitteleväni tänään uuden ällistyttävän ompeluksen, mutta sitten kävin kesken hurjimman surruttelun puntarilla ja ilokseni havaitsin kilojen karisemisen alkaneen, mistä kuitenkin välittömästi ateljeehen palattuani harmistuin. Joudun mitä todennäköisimmin (toivottavasti/valitettavasti, ihan miten asian haluaa nähdä) kaventamaan luomustani, joten juuri nyt ei ole mitään mieltä viimeistellä hiellä ja vaivalla vyötärökappaleita.

Koska ei siis ole ompelusta, esiteltäköön itse ompelimo. Taas kerran. Työpöytä siirtyi katonrajan ikkunoiden alta viistokaton alle, ja sohvaksi naamioitu sänky siirtyi viistokaton alta pöydän tilalle.

Pöytälevystä sirkkelöitiin 15 sentin suiru pois jotta se mahtui juuri sopivasti seinustalle. Tauluhyllyn valkoiset kehykset siirtyvät vähin erin makuuhuoneeseen ja tilalle tulee arvatenkin mustia kehyksiä.

Sängyn päätyyn saatiin sovitettua vanha puunvärinen sivupöytä, jonka päätin jättää maalaamatta koska puu näyttää vaihteeksi tosi hyvältä! Varsinkin kun sen kuorruttaa huikean korkeilla pinoilla sisustuslehtiä. Tolomeo-valaisimetkin toimivat nyt huomattavasti paremmin kokonaisuuden kannalta kun ne eivät möllötä kiinni toisissaan.

Paperikasseihin kätkeytyy kätevästi roinaa.

Aikanaan ison sängyn tilalle tulee lastensänky, pappalassa odottelee kunnostusta ihana antiikkipunkka. Sitä ennen ajattelin viimeistellä sisustusta - sängyn yläpuolelle rivi pienehköjä tauluja ja puisen sivupöydän yläpuolelle iso antiikkipeili. Ongelma numero yksi: laittaako taulut suoraan seinään vai tauluhyllylle kuten pöydän päällä ja ongelma numero kaksi: pitäisi ensin löytää täydellinen antiikkipeili.

Kolmaskin ongelma kiusaa mieltä: en osaa päättää maalaisinko seläntappajajakkarat mustiksi, vai jättäisinkö ne valkoisiksi ja hommaisin niiden alle mustan maton. Olen kallistumassa mustaan mattoon. Eikun maalaukseen. Äh!