New York cheese cake

Yleisön pyynnöstä kokkaukset palaavat kehiin! Olin niin iloinen köökkirempan etenemisestä että päätin taikoa kakun. Ostin tutustumismielessä Glorian ruoka&viini -lehden herkullisen kannen ja halvan hinnan viettelemänä. Avainsanana toimi myös juustokakku, suosikkileivonnainen numero yksi.

Pohjaan
200g digestivekeksejä (kokojyvää muka terveellisyyden nimissä)
100g voita
puraus kanelia

Täytteeseen
3 rasiaa tuorejuustoa (itsepetokseksi 12% Philadelphiaa)
2,5 dl sokeria
3 munaa
sitruunan raastettu kuori (pese hyvin kuumalla vedellä ensin)
2 tl vanilliinisokeria
200g purkki ranskankermaa

Kuorrutus
200g purkki 18% ranskankermaa (itsepetos jatkuu)
2 rkl sokeria
1 rkl puristettua sitruunamehua

Uuni 175 astetta. Rouhi keksit atomeiksi jollain konstilla, itse pistin muovipussiin ja hakkasin kaulimella. Sulata voi, sekoita murut ja kaneli siihen. Painele mössö voidellun irtopohjavuuan pohjalle. Pohjalle voi pingottaa myös leivinpaperia. Lykkää hetkeksi jääkaappiin.
Vatkaa tuorejuustoa sähköllä noin minuutti. Vatkaa joukkoon sokeri ja sen jälkeen munat yksitellen. Raasta sitruunankuori ja lisää joukkoon, samoin vanilliinisokeri ja ranskankerma. Kaada herkku pohjan päälle ja paista kolme varttia. Katkaise sitten virta ja kypsyttele vielä tunnin verran jälkilämmössä uunin luukku raollaan. Anna jäähtyä vaikka mieli tekisi popsia kakku heti.
Sekoita ranskankerma, sokeri ja puristettu sitruunamehu, levitä kakun päälle. Hyydytä jääkaapissa neljä tuntia (tämä on se vaikein osuus!)

Unohda se että kakussa on noin 4800 kaloria, ja nauti hyvällä omallatunnolla. Seuraksi sopii portviini ja kikkare St. Dalfourin marjahilloa. Hyvää. On. Harkitsen lehden tilaamista!

Alkuperäinen ohje: Glorian ruoka&viini nro 66 1/2010

Kurkistus keittiöön

Sillä aikaa kun keittiökaappien ovet valmistuvat salaperäisesti itsekseen, vilkaistaan mitä näkyvää olemme saaneet keittiössä tämän vuoden puolella aikaiseksi. Entiseen (luonnollisesti lasikuitutapetilla paketoituun) siivouskomeroon kohdistettiin jo tutuksi tulleita toimenpiteitä: purettiin vanhat räystäkkeet, pestiin hiirenpapanat ja mönjät joista ei halua tietää mitä ne ovat, tasoitettiin, hiottiin, sahattiin, hiottiin, pohjamaalattiin, hiottiin, maalattiin, heiluteltiin vatupassia, vasaroitiin ja pursoteltiin akryylimassaa. Edelleen puuttuu yksi hylly ja osa kannakkeista on maalaamatta.

 

Remonttihommia voisi toki lähestyä pikkuisen toisenlaisestakin näkökulmasta ja esimerkiksi oikaista joitakin mutkia, mutta meillä viiraa päästä. Järjettömäksi touhun tekee myös se, että vimpan päälle kikerretyt sisukset peitetään ovilla. Syy: cats behaving badly. Takuuseen en menisi jälkikasvustakaan kunhan pääsee jalkeilleen.
Olisihan se houkuttanut asentaa syvennykseen massiivinen viinikomero, mutta järki tyrehdytti kuolavanan. Komeroon päätyvät aina niin kovin hankalasti sijoitettavat keittiövatkaimet piiloon mutta kätevästi esiin kaivettaviksi, tyhjien pullojen ja lasitölkkien kierrätyskeskus, ruokakirjat ja -lehdet (joita on paljon!) sekä kaikenlaista isoa, rumaa tai harvemmin tarvittavaa ylähyllyille.

Kaivelin esiin viime kesänä tehdyt luonnokset keittiön pohjakuvasta. Piirustukset näyttävät suurin piirtein tältä (ruokakomero vasemmalla). Kaikki ei ihan mahtunut kuvaan, luonnoksessa on jotain ylimääräistä ja jotain on luultavasti muuttunutkin. Viime yönä sain mahtavan kuningasidean, joka lähti eräästä Tripp Trapp -kommentista (kiitos mj!!). Onneksi suunnitelmia pystyi muuttamaan viime tipassa niin että keittiöstä tulee vieläkin toimivampi ja viihtyisämpi, ja yksi antiikkikaappimme löysi vihdoin paikkansa. Palaan aiheeseen heti kun olen kahlannut muutaman hyllymetrillisen sisustuslehtiä ja bongaillut inspiskuvia visioideni tueksi! Toivottavasti kone toimii myös nopsemmin kuin tänään, tai ylipäänsä toimii, mur!

Pure Love

Jos olisin kenkäpari, olisin varmaan nämä. Silkinpehmeää mustaa nahkaa. Hapsuja. Korot kuin pilvenpiirtäjät.

 

 

 

Millilleen jalkaani mitoitettu. Kuin hansikas jalassa. Tai ehkä oikeammin sukka. Vähänkö muuten hävetti Ziossa tempaista sovitusta varten saappaat jalasta ja leväyttää esiin kauhtuneet Marvel-sukat, nilkoissa somisteena venyneet Punisher-pääkallot. Myyjä huomasi takuulla kiemurteluni jakkaralla. Lähdinkin siitä melko liukkaasti kun kaupat oli tehty.

 

 

 

 

Kaavailin tepastelevani näissä ulkosalla heti kun lumesta päästään, mutta sitä ennen voisin yrittää läpäistä 12 sentin korkuisen tulikokeen juhlissa, joihin menemme miehen kanssa kahdestaan. Helmikuun lopussa. Seuraava kysymys onkin luonnollisesti: mitä muuta laitan päälleni? Mekko, mutta minkä tyylinen? Haluan korostaa sutjakoituneita kinttujani ja takamusta, mutta häivyttää rintamusta ja peittää olkapäiden tatuoinnit. Ja laukkukin tarvitaan. Jos kerrankin toimisi ajoissa eikä juoksisi epätoivoisena kaupungilla vaatekaupoissa juhlapäivänä!

Kenkut Pura Lopez

Pipa päässä pakkasella

Hah! Onkohan mikään remontissamme sujunut a) suunnitelmien mukaan, b) aikataulussa tai c) ilman epämääräistä hässäkkää, sähellystä ja sadattelua? Onko mahdollista, että lasitusliikkeessä ymmärretään lause "tilaamme peiliksi neliön, josta leikataan oikea yläkulma pois" lauseeksi "tilaamme peiliksi monikulmion, jossa on vain yksi suora kulma"? Koska vastaus on "kyllä", ette valitettavasti näe vieläkään vessaamme. Hmm, mikähän edellisessä lauseessa kalskahti niin korvaan..?

Nappasin korvikkeeksi muutaman erittäin laadukkaan otoksen päivän asusta. Pipo pelastaa yleensä sisätiloissakin pahan tukkapäivän, jota tänään ei tosin ollut. Agenda sisälsi shoppailua ja huonekalujen kyttäämistä.

Koska beebe oli mukana matkassa, vaatteet piti valita sen mukaan että maitobrunssi heltiää tarvittaessa kätevästi. Pakkaseen olisi pitänyt myös varustautua villasukilla - tunti kotiutumisen jälkeen varpaat olivat edelleenkin syväjäässä!

Nyyh, niisk. Ajattelimme laittaa kiesit tänä viikonloppuna uuteen kukoistukseen, eli purkaa kopan pois. Muistojen albumiin piti siis napata kuva viimeisestä vaunuajelusta (jäbä riehui viime yönä ilmeisesti niin paljon, että univajetta kompensoitiin peräti kolmen (3) tunnin päkäreillä!). Haikeaa mielialaa hälventää pari ostoskassia, joiden sisältöön palaan hiukan myöhemmin. Kuten kommentteihinkin - agenda jatkuu nimittäin vielä salitreeneillä, ruokakaupalla, ruuanlaitolla, vierailla(?) ja Putouskin olisi nähtävä!

Kivaa lauantaita kaikille!!

Paita Zara :: farkut TopShop :: saappaat Zara :: vyö Pieces :: pipa GT :: huivi H&M :: laukku Celine :: takki Laura Ashley :: lapaset thinsulaatinnahkaa :: vaunut Bugaboo Cameleon

Uusia tuulia

Eli uusi ulkoasu! Nysväsin pikaisesti jotain raikkaampaa vanhan elähtäneen värityksen tilalle. Levensin myös keskipalstaa sen verran, että kuvista mahtuu vähän isompi versio näytille, vaikka ne saa jatkossakin klikattua jumbokokoon. Huh, nyt helpottaa. Pienehköä päänvaivaa on tuottanut myös tuo sisältöpuoli. Luulen tulleeni siihen lopputulokseen, että palailen vähitellen normaaliin päiväjärjestykseen - eniten kohkaan vaatteista (ja ompeluksista) ja sisustuksista, mutta mukaan mahtuu niin kosmetiikkaa ja sapuskaa kuin tavallista elämääkin. (= Oltiin siellä sun täällä ja tehtiin sitä sun tätä ja päällä oli vielä lisäksi tota.) Eli sitä tavallista jorinaa.

Havaintoja äitiydestä: puoli vuotta aivan kiinni vauvassa
1) ei ole ollut kovin hedelmällistä bloggausaikaa
2) on kulunut järjettömän nopeasti
3) tuntuu edelleen parhaimmalta vaihtoehdolta ikinä.

PS. Tänään saadaan vihdoin kylppärin peili. Jos kotitonttu kiinnittää sen paikoilleen, lupaan viikonloppuna viimeinkin naputella sen jutun kylppäriremontista!

Kenkulit lokakuussa Vagabond

Tripp Trapp

Vaikka etsinkin kuumeisesti unelmieni sohvaa telkkarin eteen, ajankohtaisempi hankinta taitaa olla yksi kappaletta tuolia lapselle keittiöön. Keittiömme on täysin mustavalkoinen (ainakin sen jälkeen kun kaikki kupit, kattilat ja maustepurkit piiloutuvat ovien taakse) teräksenharmaita kodinkoneita lukuun ottamatta. Köökin tyylissä yhdistyvät modernit kiiltävät kivipinnat ja vanhahtavat valkoiseksi maalatut puuovet. Olin jo mielessäni päätynyt valkoiseen Stokken Tripp Trapp -tuoliin, mutta löydän itseni taas jahkaamasta.

Valkoinen tuntuu vähän vaisulta, ja sen mustat osaset häiritsevät. Mahtaisikohan sitä saada aidosti kokovalkoisena? Sen sijaan kokomusta näyttää linjakkaalta ja ryhdittäisi varmasti enimmäkseen valkoista keittiötä. Oma lukunsa on vielä räikeän turkoosi tuoli, joka on alkanut kiehtoa aina vain enemmän ja enemmän. Piristyspilkku ja yllätysmomentti keittiöön sekä mahdollisesti houkuttelevuutta lapselle istua edes hetki tyytyväisenä paikoillaan. Syytän äkillisestä värihimosta lisääntynyttä valon määrää ja samanväristä Mokosta ostettua lasipulloa. Luulisi tosin ihmisen saaneen turkoosista tarpeekseen, kun on yli puoli vuotta tuijotellut keittiössä sinisenvihreää vesieristettä!

Kenkiä tilaamassa

Kevät- ja kesäkenkäsesonkiin on vielä ikuisuus. Asia on helppo tarkistaa kurkkaamalla takapihalle ja havainnoimalla että leikkimökistä näkyy vain katto nietoksen alta. En ole luonteeltani kovin pitkälle tulevaisuutta suunnittelevaa tyyppiä enkä tajua koskaan lähteä jo helmikuussa metsästämään jalkineita, joita saattaisin haluta käyttää kesäkuussa. Luonteenhäiriö johtaa yleensä siihen, että koskaan ei ole kokoja jäljellä juuri niistä malleista jotka todella haluaisin hankkia, ja kuleksin päivästä toiseen samoissa saappaissa. Viimeaikaiset häiriöt johtivat kuitenkin siihen, että klikkailin itseni TopShopin sivuille kevätkengänkuvat silmissäni säkenöiden.

Bööö. Ilmeisesti liikkeellä pitää olla jo joulukuussa. Ainoat kolahtaneet yksilöt esiintyivät enää koossa 37, harmittavasti yhtä numeroa liian pienet siis. Lohdukkeeksi poimin ostoskoriin vähän sitä sun tätä. Paketista löytyy muun muassa musta silkkimekko, jonka kuvittelen laittavani maaliskuussa oopperaan, mutta joka todennäköisesti mahtuu tissien kohdalta vasta kesäkuussa. No, vaalea nahkakukkaro mahtuu ainaskin. Päätin myös hemmotella itseäni luumunvärisillä nahkajutuilla, jotka toimivat miellyttävänä materiaalina käpälän ja hyisen autonratin välissä. Sikana säkissä saapuu lisäksi jotain farkkuja ja sälää. Nyt siirryn lukemaan lapselle (kenkä)satuja Ellestä, Voguesta ja Glamourista!

Välimeren hiekkaa

Kinokset näyttävät taas aavistuksen matalammilta. Toukokuussa nimittäin pakataan jälleen matkalaukut, ja suunnataan viikoksi Välimerelle. Tukholmasta voi siis hyvällä omallatunnolla shoppailla kesäkledjuja!

Kohde on tosin päättämättä. Baby on tuolloin noin yhdeksän kuukauden ikäinen ja nannyksi messiin lähtee mummi. Tärkeimmät kriteerit lienevät hieno rantsu ja siedettävä lämpötila. Sekä suhteellisen vähäinen portaiden lukumäärä rattaita ja vanhuksia ajatellen. Tällä hetkellä lupaavimmalta vaihtoehdolta kuulostaa Kreikan Rodos (siellä käyneet: suosittelisitko tälle kokoonpanolle?)
Kuva on läheltä L'Estartitia Costa Bravalta, jossa poikkesin vuonna 2006.

One hour biker skirt V2.0

Rehellisyyden nimissä on todettava että one day kuvaisi todellisuutta paljon paremmin, koska aloitin projektin täsmälleen vuorokausi sitten. Hitaus selittyy siten että lasketaan mukaan kaikki sakusammakoiden kosiomatkat, salitreenit ja se, että eilisen päivän päätteeksi olin niin rätti, että katselin mieluummin Sinkkuelämän viimeiset jaksot (joita en ollut koskaan ennen nähnyt!) kuin viimeistelin hameen yläreunan.

No, asiaan. Eurokankaasta löytyi niiin mahtavaa kuluneeksi pestyä mustanharmaata farkkua, että siivosin alta pois mekontekeleen ja chanel-jakun raakileen (joka ei todellakaan istu mitenkään päin tämän nykyisen rintavarustuksen päällä) ja aloin saksia hamekaistaleita. Homma sujui suurin piirtein omaa tutoriaaliani mukaillen. Koska havainnoillistavia ohjeita löytyy jo aiemmasta jutusta, jätin suosiolla kaikki nuppineulakuvatukset veke.

 

 

Uuteen versioon lykkäsin tuplamäärän vetoketjua. Voi pukea päällensä kumman tahansa avaamalla ja saa kätevästi vaihtelua elämään. Ehdinkö jo mainita etten ole tottunut nysväämään kotioloissa?

Heti kun saan viimeiset vyötäröröllöt taiottua kadoksiin, ryhdyn pykäämään sitä haaveideni mustaa nappanahkaista versiota. Siihen voisi mahduttaa taas yhden vetskarin lisää ja kiepauttaa osan vaakatasoon!

Hame ateljee :: paita Filippa K :: huivi Thaimaasta :: sukkikset Falke :: saappaat TopShop

Abduktio

Olen varma että minut abduktoitiin viime yönä. Ja palautettiin pienemmän kavion kera. Kaivoin aamulla huutonettiä varten esiin koskemattomat kenkärakkauteni ja päätin lietsoa itseni kyyneliin sovittamalla niitä turhaan vielä kerran. TopShopin ihanuudet eivät näkisi päivänvaloa luonani milloinkaan. Vaan mitä käsittämätöntä - kenkä sujahti jalkaan jos toiseenkin, istui täydellisesti eikä mihinkään sattunut! Hapuilin epäuskoisena muitakin tylyn tuomion saaneita lemppareitani ja sama juttu: räpylä liukui sukkana sisään. Nyt vain pölyjä pyyhkimään ja nahkasuojaa suihkimaan. Sulakaa lumet, sulakaa!! (Nimimerkillä Raahattiin kolme tuntia vaunuja kinoksessa)

Olen aidosti niin pistoksissa että läväytän näytille vanhoja monoja enkä suinkaan peitelläkseni sitä ettei ole mitään järkevää kirjoitettavaa. Vaikka toisaalta viikonloput tahtovat kyllä kulua tiiviisti kodinlaittopuuhissa ja parisuhteilussa kun arkena niille ei jää yhtään aikaa. Keittiöön saatiin vihdoin tilattua uudet seinälaatat (ekaa satsia odotimme puoli vuotta, ja lopulta toimittaja ilmoitti että tilaus on kadonnut jonnekin stratosfääriin, jepjep) ja maalattua komeron hyllyt. Projektin alla on myös telkkarihuoneen sisustaminen. Kaikki pitäisi uusia sohvaa ja mediatasoa myöten, tähän mennessä on ehditty hankkia vasta uusi töllötin. Ja ateljee tarvitsee hyvän kattovalaistuksen.

Suunnitelmissa on myös blogin ulkoasun uudistaminen, nykyinen on iänkaikkisen vanha ja kämäinen, ja haluan isompia kuvia.

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen: wohou! Tämä tietää luonnollisesti sitä, että online-kenkäkauppojen tilausnamiskat ovat jälleen vain hiiren klikkauksen päässä!!

PS: Palaan myös kommenttien pariin myöhemmin, nyt velvollisuudet kutsuvat!

Kotikuteita

Jos ei hulluna pakkasta, niin sitten puolimetrinen kinos. Kotiäiti pukeutuu kolitsiin.

 

 

Tai plyysiin? Joustosamettiin? No jotain joustavaa ja mielettömän pehmeää materiaalia. Juicyn huppari taipuu mukavasti ruokintapuuhiin ja jumppaleikkeihin lattialla. Tuo myös mukavaa vaihtelua Boobin imetysteeppareihin. Pahimmat puklut jäävät alta pilkistävään Espritin puuterinväriseen kietaisutoppiin, onneksi ravinto pysyy nykyään enimmäkseen siellä missä sen on tarkoituskin olla.

Letti on aika rehellisesti ponnarille sutaistuna kotioloissa. Jos pitää auki, pikku harventaja iskee välittömästi. Kake on myös aika rehellisesti näkösällä, edelleen!

Kaulakorun sain lahjaksi viime kesänä. Etsinnässä on vieläkin "vauvalahja", valkokultainen medaljonki johon mahtuisi kaksi pientä kuvaa. Saa vinkata jos bongaa jossain tyyliini sopivan yksilön!

Pötkylälle löytyi eilisellä kauppareissulla harmaa tähtikuvioinen kollaripuku Polarn O. Pyretin halparekistä. Ekopuuvilla tuntuu ihanan pehmeältä ihoa vasten. Vaikka aika harvasta POP:n kuosista pidänkin, laatu on vakuuttanut käytössä.

Pojan uudet releet näyttävät nykyään ihan jättiläisiltä kun muistelee miten pikkuruisia ne ensimmäiset 50-senttiset mikrobodyt olivat. Kiinnostavatko muuten vauvakuulumiset pätkän vertaa? Varsinaista jutunjuurta on vaikea tosin keksiä tässä kehitysvaiheessa: tänäänKIN syötiin, vaihdettiin vaippaa, päristeltiin niin että räkä roiskui ja mesottiin kun ei osattu ryömiä. Mutta vaatteita esittelen mielelläni (yllätys!), varsinkin kun ryhdyn piakkoin ompelemaan pieniä vermeitä.

Farkkua & valkoista

Pläräsin tänään Gantin kuvastoja ja päätin jakaa kesätunnelmia. Parasta todellisuuspakoa näillä järjettömillä pakkasilla, kun vaihtoehtoina on käkkiä päiväunettoman beeben kanssa kotosalla tai sitten jossain kauppakeskuksessa. Tilataan kevääksi ehdottomasti farkkua ja valkoista. Ja tilataan se kevät!

 

 

Oikeasti halusin vaan jotain skannattavaa kun piti testata tänään asennettua uutta laitetta. Näyttää toimivan!

Kesä löytyi Gantin S/S2010 kuvastosta